Iso-Gee

Tervehdys!
Täällä taas. Olen tehnyt matkaa. Ihan konkreettisesti käväisimme Savossa ja henkisesti olen matkaillut itseeni. Koko syksyn olen prosessoinut tietoisesti ja tiedotta minne suuntaan haluan suunnata. Olen tullut merkittävään risteyskohtaan.

Kaikkihan alkoi, kulminoituu ja pyörii juuri nyt graduni (aloittelen vihdoinkin sitä tekemään) uumenissa. Elämässäni on armas Iso-Gee. Minulla oli graduni aihepiiri upeasti rajattuna, vahvasti perusteltuna ja säkenöivästi ilmaistuna. Lässähdys tuli! Armoitetulla professorilla oli aihe valmiina ja hän rynni sen läpi. Nyt minä katselen vuorinorsun kokoista haastetta. Näköpiirissäni on läpinäkymätön este.

Täyttävä kansanviisaus tietää, että norsu syödään pala kerrallaan. Minä en vain oivalla mistä suunnasta aloittaisin sen siivuttamisen. Toisekseen, eläinaktivistit saattavat torpata ideani alkuunsa. 'Plenus venter non studet libenter -Täysi vatsa ei opiskele mielellään'. Mitäpä antiikkiset tiesivät tämän päivän opintotuista... Ylipainoisena olen kyllä opiskellut myös täydellä mahalla. Kyllä maha on mukava!
Pakko se vaan on myöntää, että napa sekä otsa täynnä tätä ajatusnorsua, ei innosta opiskelemaan. Asia on aivan liian tuore ja aivan liian lähellä. Tarvitsen nyt kajahtavan oivallusröyhtäyksen, jotta pääsen tästä närkästyksestäni. Purpppp! Minulla on sulateltavaa.

Lähden nyt kauppaan, ettei opiskeluvatsani aivan kuopalle painu. -Apua, mahassani on painauma! Itseironiaa ei norsu peittänyt. Itseä ilahdutti tuokin huomata. Eespäin elävän mieli: Horisontissa siintää päiväkaffet pullalla. Palaan tälle astialle elefanttini kanssa.

*
Vinkkaus:
Muillekin etsiville kulkijoille vinkkaan Elizabeth Gilbert'in kirjaa Omaa tietä etsimässä. Se on journalistinaisen tutkimusmatka kolmen I:n kautta kohti tasapainoisempaa sisintään. Kirja oli ehkä liian new age -suuntautunut makuuni, mutta matkakirjaksi maistuva.