Vaaleanpunaista!
Jo muinaiset roomalaiset aikoinaan... tämän sydämellisen päivän juuret ylettyvät jo antiikin aikoihin, jolloin antiikkiset nuoret uhrasivat vuohia ja koiria luonnon, hedelmällisyyden sekä avioliiton kunniaksi. Romantiikan käsite on hieman hioutunut aikojen saatossa. Nykyään uhrataan korkeintaan kartonkia.
Vaan kristityt pistivät paremmaksi. Tottahan tok'. Kristilliset juhlistavat pyhän Valentinuksen päivää oikein kahden veikon voimin. Tuplacupidot! Ottaen huomioon, että molemmat Valentinukset olivat kirkon miehiä eli selibaattiin sidottuja. Toisaalta olivat em. pappi& piispa poissa myös miesmarkkinoilta -huomautetaan tasa-arvon kunniaksi. Mikäpä siis olisikaan ollut kirkkaampi idea omistaa päivä lemmenpareille kuin naimattomuuteen sitoutuneet sielunpaimenet. Ajatushautomo kypsensi munan.
Munakkaasta tähän aikaan. Nyt jokainen neiti-ihminen tai sellaiseksi itsensä mieltävä menköön katuja tallaamaan. Kaupunki- ja kylänraittilegendat tietävät, että ensimmäinen herrashenkilö, joka tulee neitiä vastaan on hänen oma Valentinensa. Silmät& haavit auki! Rouvat taasen pitäköön suunsa supussa ;) Toinen ikiviisaus kehottaa tänään avioliitottoman halkaiseemaan omenan. Puoliskosta paljastuvien siementen määrä kertoo tulevien lasten lukumäärän. Uskoo ken omenan halkoo. Tällä uskomuksella ei näytä olevan todellista kytköstä naimisiinmenoon...
Kiteyttäen ja sydämestäni toivotan jokaiselle ystävällisen ystävällistä Ystävänpäivää ympäristöä unohtamatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti