sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Niin tai näin, kuitenkin oikein päin

Aamua aurinkoiset!
Yhdeksältä punkkaan ja viideltä ylös - se on opiskelijan sunnuntai. Saatte arvata, kenen sisäiselle ajastukselle sopii juuri aloitettu kesäaika.

Elämä on aaltoilua. Hiivin, havainnoin, liikuin matalalla profiililla, kuulostelin, tiedustelin, odottelin. Odottelen. Hain ja sain taas uuden ihmisen yhteystiedot, joka mahdollisesti-ehkä-kenties saattaisi osata sekä ehtiä opastaa minua erään ohjelmiston hallintaan. Jotta gradu nytkähtäisi eteenpäin, jotta valmistuminen olisi lähempänä, jotta valmista tulisi, jotten nurmettuisi tämän yhden aiheen alle. Teinikin ihmetteli kuinka monta ihmistä graduuni liittyy. Turhan monta eikä legioonan takarivistä ole havaintoja.

Teinin ylioppineisuus saa tänä keväänä lakillisen etuajo-oikeutta, muutamat pääsykokeet sekä mahdollisen paikkakuntavaihdoksen. Tämä taas heiluttaa minun hyvin viihtyisiä nurkkia, sillä asuntomme jää turhan suureksi pöntöksi yhdelle pöllölle. 'Quod non opus est, asse carum est -Tarpeeton on kallista'. Sitähän se on. Olen varovaisesti katsellut pienempiä koloja, mutta toisaalta taasen, jos Teini ei heti ensiyrittämällä (epätodennäköisyys on kertoimetonta) saakaan havittelemaansa opiskelupaikkaa, niin... Aloitamme jossittelujojoilun alusta.

Siskollani oli asiaan yl-lät-tä-vän painokas näkemys! Olo on kuin hiirellä merihädässä. "Oi kiltti veikko, olen niin heikko, pelasta auta voi" Veikkonen on sisar, jolla on pavun, varren ja Jaakon lisäksi sieraimessaan myös paakku multaa. Minä siis vain ideatasolla, taloudellisistakin syistä sekä umpeutuvan (ainahan sen voi byrokratian hampaiston läpi ajaa eli uusia) vuokrasopimuksen vuoksi nuuhkin yleistä vuokra-asuntotarjontaa. Minä vasta haistelin ilmoja ja Sisko vetäisi ilma-aukkoonsa kaikki skenaariot rönsyineen sekä ihan oman vinkkelin asioiden ja asuinsijojen rytmittelyyn. Sukulaiset - kartoittamaton alue tunnekartastossa ;)

Pitkähkö pohjustus faktalle, että kaipaan tämän kelluvan alustan sijaan maata meren alle. Puntaroidessa seuraavan siirron edeltävän ennakoivaa liikettä on pääkoppa t(f)aktisesti pullollaan. Toisaalta ja toisaalta, niin tai noin. Priorisointikaan ei aina selkeytä näkyvyyttä. Nyt ymmärrän miltä alkumerestä kuivalle maalle ryömivistä evoluution pioneerihämärän töppöjalkaisista tuntui. Välivaiheen eliöelämältä.

Niin tai näin. Elämä on kuitenkin aina oikein päin. Arki voi näyttää nurjalta, vaan turha kurjistella, jos kurkisteluunkin on tilaisuus. Savolainen oivallus lampaalta.

2 kommenttia:

  1. Sama se missä ja miten asuu, kunhan sukulaiset on lähellä :) Ei vaan, yliturhista neliöistä on turha maksaa, varsinkin jos muuttaa jaksaa. Itse en tällä hetkellä uskalla edes haaveilla muutosta, olen juurtunut pieneen kaksioomme ja pitkästä aikaa muutto tuntuisi lähinnä painajaiselta.
    Kevään tulevalle ylioppilaalle isot tsempit tuleviin koetuksiin ja gradulle kaikkine henkilöstöineen pikaista etenemistä!

    VastaaPoista
  2. Muuttaminen on aina hirrrviää, varsinkin jos nurkissa lymyää tavara taloineen. Tottakai sitä asuisi mieluisten sukulaisten välittömässä läheisyydessä (kuten oman Siskon <3)! Välitän tsempit eteenpäin, ottaen osan omaan kuppiin ;)

    VastaaPoista