Helmikuuta -mitäs uutta?
Ei mittään. En aloittanut tammikuussa uutta elämää, jatkoin vanhaani. Jätin myös paljon liputetun vegaanihaasteen väliin. Katsoin epäinhimilliseksi vegaanin syömisen ;). Helmikuista huumoria. Vegetarismin sijaan olen makustellut kirjoja. Opuksia, joista on puhuttu. Lukekaa itse, vertailkaa, nauttikaa tai jättäkää hyllyyn.
* Jancar Drago; Sinä yönä näin hänet. Takautumaromaani 1930-40 -lukujen Jugoslaviasta. Kertomuksen keskiö muodostuu rakkaustarinasta.
* Hoffman Alice; Ihmeellisten asioiden museo. Viime vuosisadan alun New Yorkiin sijouttava tarina tavallisen tytön erikoisesta matkasta omaksi itsekseen.
* Simons Ida; Tyhmä neitsyt. Hurmaavan naiivi tyttönen osana aikuisten monimutkaista ihmissuhdeverkostoa. Menestys uusintapainoksena, eikä syyttä.
* Redondo Dolores; Luualttari. Baskimaa-trilogian toinen osa. Lievää ykkösosan toistoa ja kaavamaisuutta, mutta siltikin lukemisen arvoinen dekkari.
* Saunders George; Joulukuun kymmenes. Arkielämän novelleja amerikkalaisesta lähiöstä. Toimivaa yhteiskuntakuvaista.
* Maalouf Amin; Siipirikko mies. Libanonilaisen kylän kauneimman naisen pojan kasvutarina. Kohtalonsa kullakin.
* Binet Laurent; HHhH: Heydrichin salamurhan jäljillä. Palkittu faction sotajohtajan salamurhahankkeesta ja sen seurauksista.
* Väisänen Liisa; Mitä symbolit kertovat. Mukaansatempaava tietokirja kuvien kielestä ja legendoista patsaiden takaa.
* Holma Antti; Kauheimmat runot. Rohkelikot viihtyvät nyrjähtäneen nokkelien sanoitusten äärellä. Tosikot väistelköön opusta.
Lukuiloa ja leppoista eloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti