Helteenkin nahistama

Helluntaita!
Ei hellettä helluntaina! Tai-vaal-lis-ta. Ehtihän viikolla jo paahteeseen tympääntyen lyyhistyä. Kuka hiivatin iivana hellettä jaksaa? Kesän lopulta löydän itseni vielä Siperian ikiruodasta. Koleeta.

Kun puolet asujistosta on Euroopassa, on jäljelle jääneellä sijoittumisongelmia. Minne luuni lykkään, minne ylijäämä ajan lyttään?! Töitä voisi painaa kuin pieni orava (se olisi paljon häntää se -lampaalta), mutta ehtiihän sitä huhkia huomennakin. Nyt suhisen vain savolaisuutta ja ikävääni. Kohta olen nahistunut kuin ilmaton pallo, solariummissit tai eilispäivän uutiset. Puffff. Pihisen, puhisen ja puhkun nyt arkeeni ilmaa, virtaa sekä tuorekkuutta. Nakkaan takkaan latistuneet naatit. Naama nauriksella.

Täyttävämpiä juttuja lautaselta eli 'ab ovo usque ad mala -munista omeniin'. Poikkesin viikolla Sen Toisen Kirkkolinjauksen Kulttuurikeskuksessa lounastamassa. Ikiajat ollaan kaupungissa laidunnettu, mutta tämä mätäs on vaan jäänyt haukkaamatta. Kannatti liikahtaa helteelläkin. Mutustelin, maistelin ja maiskuttelin oikein kunnolla. Voi pojat& tytöt, kun voi ja sokeri voivatkin maistua voimallisilta! Kirmaan paikalle toistekin.

Ihminen syö silmilläänkin. Totta taasen, aterioin myös okulaarilliset. Nälkä oli muttei näköä haitannut. Onneksi minulla on silmälasit, joten sain survottua näköpaloja myös sankojen sisään. Paikka oli valoisa, tunnelmallinen ja tilava. Kesäajan taidokas taidenäyttely tarjosi palan painiketta myös silmäluomille. Näyttely oli kuin se kuuluisa kirsikka kakun päällä tai tässä tapauksessa pannukakun pinnalla. Emme lähteneet paikalta vatsat, mieli taikka silmät kuopilla.

Lounastoverini perheineen& muuttokuormineen suuntasi kohti uudistuvia elämänhaasteita. Ajavat kohti auringonlaskua halki Suomen. Hieman tässä haikeaksi vetää. Paljon on koettu, nähty ja makusteltu porukalla, mutta minkäs teet. Olen kuitenkin onnellinen, että elämä kuljettaa. Elämähän on liikettä. Liike estää heinettymisen. Liikumattomat ovat sitä kukkaa puskevaa suorajalkaista väkeä puupalttoissaan... Elämänpyörässä sitä pyöritään ja hykerryttävää näin. Pyörin muutoksen pyörässä mukana, muutuen itsekin. Enkä minä muuten ole pyörtyilevää tyyppiä. Että näin.

*
Vinkkaus:
Kuumuus liimasi minut soffaan, joten katsoin dvd:ltä The social network -elokuvan. Pääosissa tarinaan istuvat Jesse Eisenberg ja Andrew Garfield. Leffa kertoi facebook'in syntytarinaa. Viihdyttävä, monitahoinen sekä surullinen elokuva sosiaalisuuden monista särmikkäistä muodoista. Kuvaus lahjakkuuden, menestyspaineiden ja välittämisen kiemuraisista poluista sekä erään ystävyyden päättymisestä. Suosittelen muillekin kuin sosiaalisesti verkottuneille, naamakirjalaisille, nörteille tai wannabegeek'seille.