Kasvot ratikan ikkunassa

'Salve -Tervehdys!'

Teini on nyt Englannissa. Itse olen itseltäni hakusessa. Hiihdän, huidon ja huhuilen ympäri asuntoa Teinistä tyhjiä nurkkia kurkkien. Matalalla lennetään, siipi hipoo maata. Ihmeen ohueksi arki käy, kun lapsi on maailmalla. Tuntuu kuin kodista olisi höylätty muutama kerros pois. Ne ihmeellisimmät kerrokset. Yhtä ohueksi on käynyt ilmakin ympärillä. Pintahengitellen... En pidä tästä ilmanalasta.

Vierailimme Helsingissä. Lammas was there. Onhan kaupunki suuri, kaunis, liikkeellä ja likainen. Hienoja historiallisia tuulahduksia eurooppalaisuudesta rakennusten kyljissä. Ihan turistihengessä liikuimme. Kuuluisia nähtävyyksiä ja lehtien kansikuvaihmisiä bongaillen. Patsaat löytyi, patsastelijat pysyivät lehtiensä paperisissa suojissa.

Pienellä pyrähdyksellä tuli kuitenkin selväksi kuinka so call maalainen sitä on. Heinät nyt puuttuvat hatusta ja sonnat housun lahkeista. Siltikin. Kaupunki oli sen kokoinen, että sinne pystyisi uppoamaan ilman, että pintaan jäisi edes renkaita. Nyt ymmärtää mistä puhutaan, kun puhutaan ihmisten etääntymisestä, kohtaamattomuudesta ja vieraantumisesta. Hailakaksi jätti. Minä kaipaan jonnin joutavaa rupattelua, kevyttä kenttäkeskustelua, turinointia, sitä tavallisuutta... Tulin, näin ja näin koin.

Viiletin ensimmäisiä kertoja ratikallakin. Tykkäsin tästä helssinkiläisestä menopelistä! Tänne asti sain juosta ennen kuin kyytiin pääsin. Sporaan pääsin kuitenkin. Ihan kuivaan penkkiinkin kerta toisensa jälkeen. Vieraita kasvoja, vieraassa kaupungissa. Kasvottomuus on nimettömyyttä. Maisemat vaihtuivat, vain kaksi ihmistä hymyili. Vinhaa. Ymmärrän sen, kun suuri määrä ihmisiä limitetään toistensa kylkiin, niin ainoa yksityinen tila on omassa päässä. Jaksaakseen ja ollakseen itsensä mielikuvasta omasta alueestaan on kai sitten pidettävä niin tiukasti kiinni. Psykologista ja henkistä rajanvetoa rajarajoitteisissa tiloissa. Sosiaalisuus on sanomattomia sääntöjä. Säännösteltyä sosiaalisuutta suljetuissa paikoissa. Säädettävää säännöstöä soveliaasta sosiaalisuudesta. Olin havainnoijana. Nyt osallistun.

Vuan kansalaiset ja kantakaupunkilaiset, älkää huolestuko, I'll be back! Ja nopeammin kuin uskottekaan. Tämän minä lupaan savolaisen kunniasanalla.