Uteliaat roskat ja omat rajat

Maanantaita!

En vain kuullut, vaan kuuntelin taas radiosta mielenkiintoisen uutisen. Suomalaisten taloyhtiöiden rappukäytävät ovat muutettu-vaadittu liian hiljaisiksi. Uutisessa kerrottiin, että esim. lasten leikit ovat monin paikoin jo kielletty rappukäytävissä. Äänihaittojen vuoksi. Tiedäntiedän, ihmiset elävät& työskentelevät eri rytmeissä. Ymmärtäisin asian, jos leikit kiellettäisiin turvallisuuteen vedoten, mutta tulkittujen ääniongelmien vuoksi... Eikö asennetta 'lasten tulee vain näkyä, ei kuulua' jätettykään 1950 -luvulle? Syytä olisi ollut! Toisenlaiseen aikuisuuteen. Kaukaisempi sukulaiseni laskee kahvinkeittimeensä veden jo illalla. Hän kun herää ennen hiljaisuuden määriteltyä päättymistä. Ennen sitä veden laskeminen on yhtiösäännöissä kiellettyä. Surullisen rampauttavaa tulkintaa.

Ystäväni asui kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Hissitön talo takasi patikoinnin. Puolivälissä kapuamista erään asunnon ovi avattiin ja pitkä nenä kurkki kulkijat läpi. Sama juttu alaspäin mentäessä. Joka visiitillä, jokaisen kulkijan kohdalla. Hiipiminen oli tarpeetonta, sillä rouvalla oli ovisilmä ja oma silmä siihen juurtuneena. Tämän omavalvontaisen tarkastusaseman ohi kävely hiersi ajan saatossa. Ajattelin erään kerran esittäytyä uteliaalle. Reiluuden nimissä. Ovi vetäistiin kiinni -vain avautuakseen heti kun olin ottanut y h d e n askeleen.

Jos tietäisit, että roskasi tarkastetaan sen jälkeen kun olet nakannut pussin roskikseen, toimisitko toisin? Tähän ongelmaan törmäsi tuttavapariskuntani. He saivat vuokrakaksion loistavalta paikalta, loistokkaassa taloyhtiössä, yllättävän kohtuullisella vuokralla. Luulivat osuneensa lottopalloon. Muutaman kuukauden asustelemisen jälkeen molemmat olivat tahoillaan törmänneet naapuriin, joka kävi läpi jokaisen roskikseen jätetyn pussin. Ihan jokaisen, ihan joka kerta, ihan lämpimiltään. Miehellä oli jopa nimetyt roskishansikaat. Pariskunta vaati selitystä jätteen pengonnalle. Eläkeläinen selitti, että hän aukoo pussit yhteisen edun nimissä. Hän tiivistää roskat, jotta roska-astioihin mahtuisi mahdollisimman paljon tavaraa. Uskoo ken tahtoo. Roska-astiat tyhjennettiin viikottain. Pariskunta muutti pian. Vuokranantaja suostui muuttoon ilman kuukauden irtisanomisaikaa tai vuokratakuun menetystä. Roskaravistelijalla oli kaksi huomautusta käytöksestään.

Eli katsotko sinä, että sinun roskasi ovat sinun roskia jopa roskiksessa? Milloin päättyy yksityisyys ja milloin alkaa pelkkä ekojalanjäljen puntarointi? Jos tietäisit, että naapurikorppi kävisi läpi roskiksesi sisällön roska kerrallaan, kierrättäisitkö kiivaammin? Mitä et ainakaan enää laittaisi yleisroskikseen yleisön eteen silmäiltäväksi? Muuttaisitko roskiskäyttäytymistäsi? Siirtäisitkö roskasi muualle? Luulin, että tämänkaltaisiin pohdintoihin ja lukittuihin roska-astioihin joutuvat vain suuren maailman tähdet. Eivät tavallisen tavanomaiset tavikset. Arki yllättää!

Kaikki nämä kokemukset ovat todellisia. Ne tapahtuvat ihan tavallisille ihmisille ihan tavallisina päivinä. Silti ne ovat häiritsevän käytöksen aiheuttamaa epätavallisuutta. Jonkun rajan ylittävää häirintää. Rajattomuudessaan rajaavaa, epäkunnioittavaa itsekkyyttä. Pelkkä yksinäisyys ei ole selitys. Me asumme ahtaasti ja asumisemme tiivistyy tulevaisuudessa entisestään. Talot on järkevän taloudellista sekä ekologistakin rakentaa tiheiksi kokonaisuuksiksi. Se ei anna syytä liian ahtaan asennepipon käytölle. Hapettomuus tuntuu! Toisen sietämättömyyden saa joku toinen siedettäväkseen, jos sen suostuu sietämään. Jos itse on valmis elämään elämäumpiossa, ei samaa valintaa voi vaatia kaikilta. Erämaaerakot ovat hupeneva luonnonvara, joten... Tie on pitkä, lähtekää jo tänään matkaan! Autiossa maassa ei kuule kuin oman huutonsa. Kunnioitan sitä.