Aamun raikkautta!
Joulu meni jo, joten pakko aloittaa joulun ajalta. Lähes loogista. Matkaan.
Joulun verkkaisina päivinä löysin jälleen piirtelijän sisältäni. Tein toisen Björn Wiinblad -tyylisen tussityön. Pariksi edelliselle, sijoitettavaksi vastakkaiselle seinälle (parihan ei tarkoita, että poikkeuksetta täytyisi roikkua kylki kyljessä). Meillä kun harmaahkoa betoniseinää piisaa. Seinien sävy on värikartan numero 0. "Kun mielikuvitus petti". Ei kannata kokeilla edes silmät kiinni ilmaissävynä. Koska opiskelijaelämä on tunnetusti värikästä, rönsyilevää ja keisarillisen loistokasta, opiskelija-asunnon seinät on syytä maalata itäsaksalaisen lastentarhan inspiroimana. Onhan opiskeluaika kasvun, kehityksen ja oppimisen paikkaa. Sävyn näin ollen täytyy olla kalvakka harmaus (tämä lomakkeellistetaan jo Kelassa, joka on hyväksynyt maalin värihkön).
Iskeydyin betoniin. Ei sattunut. Palaillaan nyt bambupaperille. Piirros oli valmis, joulun välipäivät täynnä luppoaikaa. Etsin, valikoin, vertailin, puntaroin ja löysin edulliset& istuvat taulunkehykset. Edulliset -toistettuna. Tämä oli jotakin perjantaita. Seuraavana maanantaina olin kypsynyt esteetikko, joka kaipasi kehyksiin passepartout'n. Löysin aukkopahvin halavalla. Illalla paspis paikoilleen, taulu seinäkoukkuun ja autenttisen taiteen ihailu voisi alkaa.
Mäsäks män! Jos sinun täytyy vääntää taulu seinäkoukkuun, niin joko taulusi on todella joustava taikka koukku liian pieni. Aivot jäivät asentamatta... Taulu lipesi otteesta, hajosi sekä lasi että raamit. Huomatkaa arkiyllätys: halpiskehyksessä oli aito lasi! Sirpaleista satoa. Keskiviikkona olin ostamassa uusia ei-enää-niin-halvaksi-tulleita kehyksiä. Ja suurempia seinäkoukkuja. Viimeinkin kuva on asiallisesti paikallaan. Opiksi ja ojenteluksi itselleni: tyhmästä päästä kärsii koko talous!
Jotta jäisin plussan puolelle, niin toivon, että sirpaleet toisivat onnea! Koko vuosi edessä, joten pienetkin pirstaleet vielä huomioidaan. Ehjää päivää teille muille! Toivottavasti mahdollisimman moni voisi todeta, että onni teki perusarkeen särön, jotta se pystyi astumaan elämään. Oih, pehmynnyt koko lampaan kuuppa.
*
Vinkkaus:
Kauniita asioita voi katsella muualtakin kuin seiniltä tai joulunaikaan. Japanilaisen Studio Ghiblin'in animaatioelokuva Laputa -linna taivaalla on taas runollisen kaunis elämys. Kaivoskaupungin poika Pazu nappaa eräänä iltana taivaalta leijuvan tytön. Sheeta on taivasvaltakunnan perillinen, jolla on kaulassaan riipus, joka kumoaa painovoiman. Nuorten seikkailu on alkanut. Vauhdikkaat taka-ajot, värikkäät sivuhahmot, pastillisävyiset maisemakuvat ja kierot viholliset vievät tarinan juonta vauhdilla. Hayao Miyazaki'n tyyliin piirrosjälki on visuaalista karkkia, luonnonsuojeluteemat löydettävissä sekä elämän monimuotoisuuden arvostus silmien edessä. Suosittelen oikeastaan kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti