Uusia alkuja, vanhoja polkuja!
'Ut sunt humana, nihil est perpetuum -Niin kuin ihmisten asioiden on tapana, mikään ei ole ikuista'. Ei ole, ei ole. Tämä voidaan todeta tästä meidän maailmasta. Alati muuttuvasta, epätäydellisestä paikasta, jossa kohtalo kolhii ja ajan hammas nakertaa. Pysyn silti optimistina. Tänäkin vuonna.
Ihan turhaa, ihan turhauttavaa, minun on käydä päättynyttä vuottani tilittämään. Te voitte lukea mitä tein, mitä jätin tekemättä sekä mitä suunnittelin tekeväni, mutta joka jäi toteutumatta viime vuonna. Minä jätin taakseni hyvän vuoden!
Jos nyt jotain taakseni kurkkiessa näkyisi, niin se on meidän uusi sohva, joka kotiutui olohuoneeseen. Taivaalle ja ruotsalaiselle huonekalujätille kiitokset! Kiitoskiitoskiitos! Se wanha selkänikamien kierouttava käyttöjärjestelmä -soffta löysi uuden kodin. Ei, Kapteeni Hornakaan ei kaivannut entistä divaaniaan takaisin. Eikä se ole ihme. Alakerran kuumilla kivilläkin on ilahduttavampaa istuskella iäisyyttään kuin ohjelman verran eteenpäin menneessä istuinlaatikossamme. Ex-sohvamme on nyt autokauppiaan perillisen perspuolen pehmikkeenä. Hmmmmmmm...
Alkuvuodesta itselleni laatimani arjen aktivoimislista tuntui toimivan. Söin vuonna 2012 tuoretta kalaa. Ruodoton uutinen. En ottanut/ en ota fisuja viikkopalaksi. Kuitenkin edellisenä vuonna 2011 olin maistellut majavaa ja todennut sen olevan herkkua. Istutimme ikkunalaudelle uuden kasvin: ananaksen. Elossahan tuo on, vaikka netissä muuta ennustettiin. Vihervoimaa! Ananas oli myös savolaisen nuukuuden lehtevä kulminoituma. Trooppinen ostettiin tarjouksesta, hedelmälihat syötiin ja lehtikanta iskettiin multiin. Toimii niin monella tasolla. Istutin syksyllä takapihallemme sinililjan sipuleita. Taloyhtiö kävi trimmaamassa armeijatyylisen pensasaidan, joten tyhjä tila sopi mukulakokeiluille. Nyt jännitän saammeko alkukesästä ihailla kukkarivistöä vai saivatko myyrät herkkuaterian talven mittaan.
Luin kirjoa, luin hyviäkin kirjoja. Aion jatkaa lukemista kunnes löydän sen helmen, johon palaan kerta kerran jälkeen. Minullahan on koko tämä vuosi aikaa ja seuraavakin, sitä seuraavasta puhumattakaan. Kävin museossa. Jatkan käymistä, kunnes löydän sieltä ne muutaman sukulaiseni luutuneet asenteet, kalkkeutuneet mielipaheet taikka luisevat näköalat.
Kuuntelin elävää musiikkia. Asian kanssa meinasi tulla kiire, sillä päivät 300 ja 365 välillä ovat pariin kalenterisivuun ahdetut. Nautin vieläkin RSO:n viisikon klassisista sävelistä. Korvin kuultavaa kultaa! Yksi vuoteni parhaiten käytetyistä iltapäivistä.
Polkaisin suuremman graduvaiheen omaan silmääni. Itseäni olen kiitellyt, omaa kehuani niitellyt, turhautumista vastaan liidellyt. Ryhdyin viimeinkin silppuamaan tosissani sitä pomppivaa norsua (animaaliset, puhun vertauskuvin). Jos kaikki menee putkeen, niin saatan jo syksyllä liputtaa maisteriuttani. \o/ Oppineisuuden kukat, knoppineisuuden virstanpylväät sekä tentityt tieteet, näen valon!! Ellen ihan sokaistuisi, niin se Iso-Gee ja kolme jumiuttavaa tenttiä täytyy lakaista sitä ennen suoritusrekisteriin. Aijaijai. Aloitan luutimisen taas huomenna.
Ainoa mikä jäi todella kaihertamaan oli uuden maatuskan toteutumattomuus. Lakat! En löytänyt, ostanut, saanut, hakenut, maalannut eikä etninen koriste itsestäänkään meille lentänyt. Ei vaikka olen samaa vartalomallia. Niin helppo juttu teoriassa... Laitan uuden maatuska-anomuksen vetämään. Puisevat ovat toiveeni, mutta niitä on saman asian ympärillä kerroksittain. Uraa!
Sitä henkistä käsijarruani lupasin löystyttää ja sen teinkin. Otin vastaan kesätyöt gradun kustannuksella, otin vastaan Väittelijän, sosiaalistuin lipittelemään pariinkin otteeseen laadukkaassa opiskelijaseurassa viinejä (syksyn kunniaksi), kuohuviiniä (adventin arvoisesti) ja lirautin punssisilmän joulupuurooni (kermaisen riisipuuron ylevöittämiseksi). Jos tuo kaikki ei ole käsijarrutta jurraamista, jossa on aihetta huurraamiselle, niin ei sitten mitään uuttakaan ole auringon alle.
Kuten jo totesin, minä jätin taakseni hyvän vuoden! Kuitenkaan en halua heilutella entisen lehtiä, vaan kääntää avaamattomat sivut itseni kahlattaviksi. Kaikkea kaunista, hyvää, totuudellista toivon& toivotan teille jokaiselle ja alkaneelle vuodelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti