Aamupäivää!
Tämä on minun 200. kirjoitukseni tässä osoitteessa. Wuhuuu! Pömppävatsat jääkööt odottelemaan pömpöösiä juhlapuhetta, me muut vatsaisat liuetaan ohueen perusturinaan.
Olemme viilettäneet pitkin maita ja rautateitä. VR:n mahtitarjous kiidätti meidät Siskon luo Tampereelle. Olikin ihanaa nähdä taas oma Sisko! Noh, oli se Metso -kirjastokin näyttävä. Keltaisten muovikassien hulluuden päivät jättivät kylmiksi. Bläääh. Teini tosin lämpeni Aaverahkalle. Ihmettelen tavaratalon hinnoittelulinjaa. Miksi hintahulluttelut eivät näy hintamerkinnöissä? Tuotteiden hinnat olivat selkeästi näkyvillä -toki. Muttamuttamutta, jotain olennaista jätettiin informoimatta: se alkuperäinen hinta! Miten muuten ostaja voi tietää onko tavaran hinta huumaava vai pelkästään huivista vedetty. Onko olemassakaan mitään alennusta vai tarjotaanko joukkohysterian varjolla pelkkää markkinointikuuraa? Jäi kevyen huijauksen, sumutuksen sekä piilottelun maku. Hullu saa tavaratalossakin olla muttei huijattavissa. Periaatteeni ovat painavammat eli pidin pennini itselläni.
Paikallisella kirppiksellä roikkui mukavan raidallinen käsilaukku. Uskokaa tai olkaa uskomatta, mutta kahden euron hintaa piti puntaroida. Ostaakko vai ollakkos ostamatta, kas siinpä pulma. Siskolta ja Teiniltä loppui huumori... Ostin ne retroraidat. Omaksi onnekseni. Siskon varastoista, purkkien, purnukoiden ja pinojen uumenista meille päätyi tavara kansineen, jos korttikin. Hamstraajasukulaiset ovat kestosesonkia. Kiitän mansalaisittain!
Viime viikonloppuna olimme Savossa. Sehän tiesi sukulaista, savolaista, suolaa, silavaa ja sokeria. Resorittomat sukat ovat aina pop. Lottoarvonnan sijaan jännitetään mahtuvatko kengät vielä sunnuntainakin jalkaan vai onko jalkaholvi antanut myöten suolaisille tulvavesille. Veikatkaa itse miten kävi. Sanoo lammas heilutellen varpaitaan.
Tein sukulaisvierailun luppoajalla joutopajuista koristekehikon ulkokukille. Epäkeskoisuudestaan huolimatta tekeleestä tuli toimiva. Kun tajuu pajuu homma taipuu. Riimittely klenkkaa. Vanhempani olivat leikelleet omenapuitaan. Toimme mukanamme nipullisen hurmaavia oksia pulleine silmuineen. Kukkoistusta odotellen.
Paikallisissa vaatekaupoissa oli rouhuat alejen loppurytinät. Ostamaan, ostamaan, ostamaan. Vielä kun joku toinen jaksaa maksaa ;) Löysin hiljaa toivomani villatakin nahkapaikoilla sekä todella kipeästi tarvitsemani istuvat farkut. Alle kahdella kympillä koko nivaska! Ilo elää aleissa. Teinin koppaan lennähti armyhenkiset sortsit ja virastoanarkistinen juhlamekko hippikierteellä. Upeat päällä. Tarpeellisuus lisää aina käyttömukavuutta.
Kuteista multiin. Olen esikasvatellut tomaatin ja paprikan siemeniä. Sirkkalehdet pörhöllään täällä kaipaillaan aurinkoisia päiviä. Toivottavasti kasvien alut taimettuisivat niin hyvin, että niistä tulisi kunnon kasvusto. Alku on lupaava ja runsaslukuinen eli sukulaisetkin saavat taimisadosta osansa. Jaettu esikasvatus on savolainen sadonkorjuu.
Olihan tässä kaurapuuromainen huttu jutun nälkäisille. Olkaa ravitut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti