Sunnuntaita uskolliset!
Moraalinen pygmi sisälläni vaatii huomiota. Koen, että minullakin on eettinen velvollisuus määkiä närkästymiseni ilmoille. Kansallisella ikonitrikoobrändillä on copytettu puuta. Auts!
Kun ihminen ikääntyy esimerkiksi solujen uusiutuminen hidastuu. Mikrotason tosiasia. Eräillä eläkepaperinsa jo horisontissa näkevillä suunnittelijoilla on harkintaosaston solukko harvennut niin, että laittomuus pääsee valumaan sisään. Harvaa o, eikä moraalisen selkärangan siivilää näkynyt työpöydällä. Värityskuvavarkaan muistikin palailee metreittäin. Kopioinnin muistaa noin kuuden vuoden muistelun jälkeen. Plagioinnin julkitulo sekä syyllisyyden paljastuminen edesauttoivat kummasti muistamista. Muisti paukkuu, kuosi venyy ja kaltava asenne upottaa. Mitä tulikaan nyysittyä, mitä vielä olen sujauttanut kuvioiden(i) väliin tai mikä oikein copysee näytekansiossani... Ura rusahti lentokoneen kylkeen. Vääristelijä lausahtaa häpeävänsä -seliseliseli. Asia ei ole tällä tuplattu taikka kuitattu! Minulle jäi epäselväksi nolottaako jäljentäjää teosnäpistys vaiko omavaltaisen ottamisen paljastuminen. Kummasti mekonhelma sojottaa jälkimmäiseen marinaan. Joku hörppäsi ikuisen löyhkän suovettä. Toisen oma ei ole omaasi!
Aito on aina aitoa. Ja minä olen aito lammas. Jos menen metsään, olen silloin metsässä, en metsänväkeä. Pysyn aitona maitonaamana kuusikossakin. Aidosti ja aivan varmasti. Rehellistä päivää jokaiselle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti