Muruja ja puuhasteluja

Hello!

Nuttuun on tarttunut perusjuttuu, hieman huttuu. Ravintolapäivän kunniaksi. Astutaan lautaselle.

Olemme taas häärineet keittiössä. Työjako ennallaan: Teini säveltää kauhan varressa, minä hymisen jälkisiivous virressä. Rohkenimme koskea pyhäinjäännökseen eli mamman kaalilaatikkoon. Selventäen, teimme itse edellä mammastetun laatikon. Tähän saakka se on ollut yksi niistä Resepteistä, joihin on ollut viisainta olla kajoamatta: äiti on tehnyt parempaa. Vaan eipä tee enää! Kauan eläköön kaalilaatikkokumous. Ilman ilmankiertoa. Aloitettuamme pyhien reseptien ravistelun, jatkoimme jopa puolukkapuuroon saakka. Rohkeaa. Slups! Puuro päivittyi makeuskertoimella ruskea -maustoimme sen fariinisokerilla. Fakiiritkin kiittävät.

Tänään testivalmistuksessa oli tuunattu (muutettu vastaamaan meidän makunystyjä) kokeilu stroganoffista. Jää viikkislistalle! Ruoka oli likimain ilmaisateriointia, sillä lihat olivat Vanhempieni pakkasesta. Opiskelijan kengännauha budjetilla maininnan arvoista. Pullaakin on tullut murusteltua.

Nyt olemme ravitut, joten kirpputorille. Parilla kirppiskäynnillä mukaan on tarttunut muutama mukava makupala. Teinille on löytynyt harvinaisen omannäköisiä vaatteita, kirjoja sekä pari savipulloa. Minä olen harkinnut, puntaroinut ja useimmiten jättänyt ostamatta. Hyllyharvennus elää. Vaan, ei tässä vielä asketiaa liputeta eli suureellinen kulta-puna-musta tarjotin on kotiutusohjelman läpi käynyt silmänilo. Uudet suojaruukut kaktuksille taas pakko-ostoksia. Entiset rapisee käsiin. Ostoihanuus oli pieni koristehiottu lasiastia. Väkersin kirkkaudesta luterilaisen lampukan. Näin se kävi: kolminkertainen mustanharmaa rautalanka kieputetaan sukkapuikon ympärille. Kihara avataan haluttuun mittaan ja toistetaan... kolmesti. Kolmas kerta määrän kertoo. Kolmesta pitkulasta tulee tuikkulyhdyn pidikkeet, se neljäs on kattokiinnitystä varten. Ja kas, näin meillä on diy-lampukka. Nimitys tullee lasin muodosta. Käyttötarkoitus on valtionkirkollista valvontaa vailla.

Putsi ja puuni vimma jatkuu. En tiedä onko tämä syksyn siistejä enteitä, raivaanko tilaa uudelle, kaipaanko selkeyttä, oheistoimintaa gradun savustukseen vai olenko vain siirtymässä harvennettuun linjastoon. Aika osaa kertoa. Tällä hetkellä se on mykistynyt. Uskon puhdistusaineiden liuottaneen ajan pari kierrosta vieteriin. Herätyskellon nyt ainakin. Perin symbolista, mutta arjessa ehjälle aikaraudalle on minuuttitilaus. Ei tuntitaksalla, vaan vuosikymmen sopimuksella. Tiivistäen voin todeta, että nurkanraivaus on osaltaan myös nurkkien takaisin valtausta.

Että näin. Huomista päin.

*
Vinkkaus:
Alkuun sopivasti istuen suosittelen hollantilaisen Herman Koch'in psykologista romaania Illallinen. Tarina kiertyy yhden illallisen ympärille. Menestynyt poliitikkoveli Serge vaaleine vaimoineen kutsuu ravintolaillalliselle opettajaveljensä Paulin puolisoineen. Alkupaloista digestiiviin juoni tiivistyy, terävöityy ja tummenee. Kirja on perheromaani, jossa kysytään mitä vanhemmat ovat valmiita sietämään, kohtaamaan tai tekemään lastensa virheiden takia. Keskieurooppalaisuus näkyy riveillä. Samoin hyvä juonirakenne ja inhimillisiksi kirjoitetut henkilöhahmot. En suosittele pikaruoan ystäville enkä tyhjiä kaloreita kaipaaville.