maanantai 5. elokuuta 2013

Hulinaa helteistä huolimatta

Maanantaita te mainiot!

Tänään ei ole sijaa yhteiskuntakritiikille, vain perushetuloille. Tuntuu kuin kahden edellisen viikon aikana olisi tapahtunut enemmän kuin koko kesänä yhteensä. On hulistu. Yritän vakuumipakata asiani.

Oma Sisko irtosi kotikolostaan. Huimaa! Vieläkin huimempaa, jos tietäisitte mikä kotikontukuukkeli hän on. Siskon kanssa aleissa tai yleisostoksilla pyöriessä tempautuu hurrikaanin ytimeen. Toisilla periaatteena on, ostetaan kun halavalla saadaan tai tarvitaan. Siskoseni taikoo ale-ekonomiasta astronomiaa. Aina jaksaa ostaa, pennipussin pohjaa nostaa, kotiin kuskaa, hinnat kuiskaa, säästäväisyydelle heipat huiskaa. Paikallinen kirppiskierros oli The Tapaus. Kirkkaana mielessä harmaina päivinä.

Siskon visiittin myötä kaivelimme nurkista ylijäämärompetta. Sitä löytyi etsimättä! Sukulaisille, hyväntekeväisyyteen, roskiin ja kiertoon. Sisko ja puoliskonsa rahtasivat farmarillisen kaappien kätköjä muiden kirppisaarteiksi. Kaavimme vasta pintakerroksia... Olemme materian omistamaa materiaa :/ Ei ole pohjaton vitsi. Samalla Siskon puolisko paikkaili liruttavaa ilmaispesukonettamme sekä nosti Teinin uuden fillarin (kiitos tamperelaiset!) ohjaustankoa. Koneessa kuplii sitruunahappo, uutuuspyörällä kulkee makeasti.

Kävin maakuntamuseossa toteamassa, että täällä on syytä käydä toistekin. Mielenkiintoisen runsaasti rakennettu perusnäyttely. Energisoiduin. Teinin kanssa suuntasimme kaupungin taidemuseon näyttelyyn. Vaikuttavaa osaamista, lahjakkuutta ja tuoreita oivalluksia. Versovia ideoita toteutettaviksi kotonakin (jos vain neliöt venyisivät). Näyttely, jossa viipyilimme.

Nyt paperille. Yliopiston kirjasto muistutti eräpäiväkirjoista. Oih! Keskeneräinen gradu vie voiton kesäpäivälorvailulta eli arkipuuhastelulta. Opiskelijuus tömähti tupaan. Isäni lähetti paketillisen kirja-alesta tilaamiaan kirjoja. Minun alan opuksia. Teini metsästi abivuoden alkutahteja kirjakaupasta. Löysi selvät sävelet eli tieto lisää vain kukkaron Matin tuskaa. Ei oppi ojaan kaada kuin oppikirjamaksajan.


Helteet on täällä taas. Mittari näivettää katsojan. Lähden suupielet etelässä hiihtämään ympyrää.

*
Vinkkaus:
Douglas Coupland'in romaani Eleanor Rigby on nokkela, hieman surumielinen ja kiinnostava kirja yllättävistä yhteyksistä yksinäisyyden keskellä. Keski-ikäinen Liz Dunn odottaa vain tulevaa viisaudenhampaanpoistoa, kunnes komeetta paiskaa avaruusromun hänen tielleen. Tapauksen seurauksena tylsän staattinen arki saa uuden puitteet, ihmisiä sekä kansainvälisen selkkauksen. Suosittelen jämähtäneille ja komeetanodottelijoille.

2 kommenttia:

  1. Alet ovat minunkin juttuni, teen suurimman osan ostoksista aleista sekä kirppareilta. Penni venyy pitkälle huimasti lohkotuilla hinnoilla.
    Olen ottanut tavoitteekseni käydä tänä vuonna edes yhdessä taidenäyttelyssä ja aikani alkaa olemaan kohta tiukilla. Ellen Gallagerin näyttely kiinnostaa ja sinne yritänkin itseni saada raahattua. Joskus se kotinurkilta poikkeaminen on yllättävänkin vaikeaa.

    VastaaPoista
  2. Alet <3 Vaan käytöstavat ne on oltava penkojaisissakin -täti-immeinen sisälläni muistuttaa (vaan ei sinua).

    Kulttuurin kulutus on suositeltavaa, oppivelvollisuus suorastaan. Visuaalista näyttävyyttä näyttelyyn!

    VastaaPoista