Kevyesti keskeltä viikkoa!
Aukaisin verhot ja sain todeta, että Esterillä on pidätysvaikeuksia. Se säistä tai päistä. Pyöritellään tänään vain ja ainoastaan minun silmiäni. Minun silmieni tähden siirrän luomet paikoiltaan...
Eräs optikkoliike mainosti ahkerasti ilmaisia näöntarkastuksia. Ei ollut silmänkääntötemppuiluja, vaan maksutonta asiantuntijuutta. Jos ilimasiksi saa, niin kyllä kannattaa liikahtaa! Savolaiset, nuo itäisemmän Suomen osan laihialaiset... Näköni tarkastettiin ja lasini uusittiin vasta kaksi vuotta sitten, joten alkuasenteeni oli, ettei muutokset ehdi parissa vuodessa näköelimiin saakka. Minä lanoliinihoukka!
Puusilmät vinoon! Nähtävä se oli, kun optikko pisti silmään pluslinssin. Minusta tuli silminnäkijä omalle ikänäölle. Tottahan toki kaukaa lähelle tarkentaminen vie aikaa, silmät narisee väsymystä ja painotekstien fontteja on yleismaailmallisesti sumennettu yms. yms. Tuomio on kaksitehoinen: ikää päin näköä! Linssiin viilaamaton fakta.
Jälkiasenteena seurasi purnaus: En minä nyt niin wanha ole. Ihan melkein viime vuosikymmenen kevättipunen ja noin niin kuin poispäin. Henkiseltä iältänikin hädin tuskin seitsenkymppinen... Ähhh ja alistus. Ikää on, että näköä haittaa. Uudet lasit on tilattu ja noudettavissa. Näin sentään lukea saapumisilmoituksen. Laskun maksoivat Vanhempani -kiitos heille! Teinin haukan katseen alaisuudessa valitsimme uusiksi kehyksiksi, Siskon suuremmaksi hämmästykseksi, 50-lukua henkivät kissalasit. Pokissa oli pokkaa. Optinen harha sai naaman nousemaan. Silmäniloa! Metsästin ruskealta kehyspaletilta, sävyksi valikoitui säyseä harmaa. Vanhuus ei tule yksin -se tulee optikkoliikkeen kautta.
Näillä mennään ja nähdäänkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti