Kulttuuria kaiken kuuta

Aamua!
Toukokuussa on täysin luontevaa puhua huhtikuisista tapahtumista. Vain Lootin vaimolle kävi suolaisesti taakseen kurkkiessa.

Huhtikuu oli kulttuurin kyllästyttämää. En valita. Pääsiäispörräysten ohella ehdin toisaallekin. Kävin katsomassa islantilaisen monologinäytelmän skitsofreniasta. Vaikuttava esitys. Monologi esitettiin kellarinäyttämöllä, joten rypäleen väriset seinät, tiivis istuintiheys sekä päälakea hankaava kattokorkeus olivat oivallisin tausta puhuttelevalle tekstille.

Kierähdin ihan uudelle vuosikymmenelle. Ikälisä ei lisää ikävää vaan juhlatunnelmaa. Sain lahjaksi grafiikkaa, kultaisen renkaan, uuden passin ja puisen pässin. Kaikki osuivat lahjoissaan hutiloimatta maaliin. Kiitos teille elämäni eläville aarteille!! Juhlakahvipöydän herkut taiteili Teini. Ne meni jo! Passikuva oli harmaampaa todellisuutta. Hymytön, väritön, silmälasiton sekä eloton naamani... Saattaisin menestyä itäsaksalaisen raja-aseman kuukauden työntekijä eli naamajuhta kisassa. Aina arkitodellisuus ei ole mannaa ja hunajaa. Huutaa hinaaja. Onneksi passin saa maton alle piiloon.

Todistin laulajadiivan konsertissa, että toiset osaavat. Ja eräät osaavat legendaarisen hyvin. Wau-uuu! Upean kokonaiselämyksellinen konsertti. Väliaika paljasti vierustoverini skandinaaveiksi. Turinavarannon vuoksi kannatti opiskella kieliä (ja ravistella itsensä epämukavuusalueeltaan kevyen jutustelun piiriin). Savolainen small talkkaa vaikka ruåtsiksi, jos tukka on todella hyvin ja naama nättinä. Olioli! Lingvistinen lammas was there.

Kekomainen kasa kesken jääneitä kirjoja ulvoo ettei hyvän kirjallisuuden löytyminen ole itsestäänselvyys. Ei ainakaan nurkkakriitikolle. Väitän hylättyjen sivujen takaa, että mielenkiintoiset romaanit ovat harveneva laji. Jatkan toki kirjojen lukemista, sillä jossain kirjaston hyllyssä minua odottaa lukematon tarina. Jopa erinomainen kertomus.

Suditaan seuraavaan eli paperilta kanvakseen. Sain rothkomaisen idean maalata suorakulmioita pehmennetyin kulmin. Olen tyytyväinen ja niin on eteisen seinäkin. Toisen taulun pintaa on jo jonkin aikaa hiertänyt turha pastellisuus. Sävyisät värit sotkevat värisilmän ja sen saattaa nähdä silmät auki kulkeva. Näköhermon insuliinishokkia vältellen etsin suolaisempia vaihtoehtoja. Petroli, okra, oliivi, ruoste ja moni muu. Niistä on uusin taulu tehty. Allekirjoitan tämän tekeleen.

Se oli kulttuuria koko kuukausi ja minä viihtyin jokaisena päivänä.

*
Vinkkaus:
Tarjousnäytös houkutteli elokuviin. Hittiraina American Hustle on svengaavan musiikin siivittämä huijaritarina. Pikkurikollinen Irving (Christian Bale) törmää särmikkääseen kaunottareen (Amy Adams). Kaksikko yhdistää osaamisensa menestyksekkäästi, kunnes sekä mafia että FBI kiinnostuvat heidän kuvioistaan. Irvingin sekoileva vaimo (Jennifer Lawrence) ja kireähkö agentti (Bradley Cooper) tuovat herkullisen lisänsä koko ajan laajenevaan tarinaan. Kerroksellinen juoni, mehevät henkilöhahmot ja uskottava lavastus tekivät elokuvasta mainion katselupalan. Suosittelen retroileville sekä veijareihin uskoville.

Pitävä arkiote

Sateista sunnuntaita!
En askeltanut aatteen puolesta kevään karnevalistisissa karkeloissa. Marssin tänne.

Olo on siitepölyn tukkimaa ja arkikin töyssyistä. Minkäs teet -nariset asiasta! Jaettu vikinä, on kaksinkertainen ininä. Pyykkituvallamme oli eilen hämmentynyttä porukkaa. Minähän se siellä. Jollakin kahdesti ajattelematta jättävällä oli ollut otsaa vaihtaa koko varauslista uuteen. Haistakoon... Dublabuukatuista vuoroista tuli tarpeetonta sotkua ja sekaannusta. Jälkiä puhdistetaan vielä tänäänkin. Minulle on opetettu ettei sunnuntaityöllä ole siunausta. Opiksi ja ojennukseksi oikein kahdessa sukupolvessa. 'Repetitio est mater studiorum -Kertaus on opintojen äiti'. Ja isoäiti. Opin omaksuneena (eli selkäranka kohmeessa) rukoilen etteivät lakanat syty koneessa tuleen tai etten minä pala muovisandaaleihini siinä pesukoneen edessä. Syyllisyys on todellisuuden kerosiinia. Näenkös oikein, näenkö sinisen liekin?

Sirpaleet ovat entinen kokonaisuus (viisauden lähteessä voi uida pientäkin ympyrää). Kevätaurinko paljasti ettei paperisabluuna ole aito passepartout. Oli korjattava tämä läpinäkyvä selluloosallinen epäkohta. Irrottaessani taulua seinältä ote lipesi. Sinne meni s e k i n taulunkehys. Tämä on pirstaleinen toisinto viime vuodelta. Eikä tälläkään kierroksella naurata. Nyt etsin muovikehyksiä ja pitävää otetta.

Tukkoisuus valtaa otsaa, joten lopetan lätinät ennen lorinaa. Hapekasta jatkoa teille muille!

*
Vinkkaus:
Pitkästä aikaa luin suositeltavan kirjan. Alan Bradley'n esikoiskirja Piiraan maku makea on viehättävän vanhanaikainen rikosromaani. Nuori englantilaistyttönen Flavia rakastaa kemiaa, pitää leski-isästään, mutta vihaa vanhempia sisariaan. Flavia löytää ruumiin perheen puutarhasta ja joutuu keskelle postimerkkeilyn sävyttämää murhatutkimusta. Romaani on hurmaavan raikas nostalgisella kierteellään, mielenkiintoisilla henkilöhahmoillaan sekä tukevalla tarinallaan. Suosittelen pikkuvanhoille ja vintagen viemille selkeän romaanin ystäville.

Juhlien juhla

Pääsiäisiloa!
Kristikunnan suurimman juhlan jälkivietto on alkamassa. 'Ego sum via et veritas et vita -Minä olen tie, totuus ja elämä'. Totuuden nimissä tietä etsien, astelkaa mukana.

Vähemmän karkkia enemmän kirkkoa -paastoni oli ilmatiivis. Noh, kyllä paaston lomaan Henki pujahti, mutta sehän on ihan pyhä juttu. Myös kalorin sijaan kolehtiin -oheishanke tilitettiin plussalle. Kannatti! Pitänyt itsekuri yllätti makeasti.

Kävimme Teinin kanssa pitkäperjantaina katsomassa Ristintie-näytelmän. Pidimme. Arjesta yleisesti yleistäen, veti tässäkin kuvaelmassa aasi suurimman huomion kavioonsa. Olihan se armoitettu jymyjuttu, että paikalla oli Jeesuksen aasikin! Hyväkuntoiselle elikko vaikutti ikävuodet huomioiden. Eläköön tuhatvuotinen eläinkunta! Ruoskimatta uutislinjauksen valinnutta, väitän että paikalla oli aasi Jeesusta näytelleelle. Mene itse ja tiedä. En siltikään tiedä, vaikka menin.

Tuoreempiin tapauksiin. Iltaunisuuden henkilöitymänä ja juuri sen vuoksi olin osa kausi-ihmettä. Osallistuin pääsiäisyönmessuun. En kokenut herätystä, sillä olin hereillä ja pysyin hereillä. Vaikuttava kokemus - suosittelen!

Päätin pullapaastoni happamasti ja hymyssä suin. Teini leipoi sitruunaisen hyytelökakun. Ylistyshuuto sitrushedelmille! Vieläkin nuoleskelen suupieliä. Että voi olla hyvvää, jopa muistellen! Lusikoidaan hieman lisää. Seuraa tiedote anonymialle: lammasta ei ollut pöydässä, padassa eikä uunissa. Lammas istui pöydän ääressä ja viihtyi hyvin.

Lautaselta lakeuksille eli päivän perunaan. Savolaiset tuovat savolaisille pottua jopa kukkavarren päässä. Vanhempieni valinta tuoksuvaksi pääsiäistervehdykseksi oli perunanarsissi! Mikäpä muukaan. Kiitän ruukkukasvista yhdessä mukulani kanssa.

Kerratuksi lopuksi toivotan jokaiselle uskontokunnasta riippumatta riemullista juhlien juhlaa!

Lukemalla luettu

Huomenia!
Mainoshokeman mukaan lukeminen kannattaa aina. Olen samoilla sivuilla. Tällä kertaa suosittelemani romaanit ovat tummasävyisiä yhteiskuntakuvauksia. Näiden romaanien keskiöissä ovat nuoret. Synkistä aineksista huolimatta kertomukset eivät ole synkeitä, vuan itse lukemalla todetkaa, punnitkaa tai kumotkaa toteamukseni. Kirjastot on auki.

* Louise Erdrich'in palkittu kirja Pyöreä talo sijoittuu 1980-luvulle. Nuoren Joen turvallinen elämä reservaatissa saa radikaalin käänteen, kun hänen äitinsä kimppuun käydään. Kirjassa nykyisyys, menneisyys, vanhat ojiwba-heimon tarinat, omankädenoikeus sekä nuoren halu ymmärtää tapahtanutta kiertyvät vyyhdiksi, joka saa lukijan kääntämään vielä yhden sivun. Suosittelen oikeudenmukaisille.

* NoViolet Bulawayo'n esikoiskirjan Me tarvitaan uudet nimet päähenkilöllä Kullalla ikää on vuosikymmenen verran. Lasten arjessa ja leikeissä peilautuu rakoilevan yhteiskunnan sekasortoisuus. Pikkutyttö lähetetään tädin luo yltäkylläisyyden ihmemaahan. Zimbabwelaisuus tapoineen, makuineen, muistoineen ja ihmisineen on osa tyttöä. Omia juuria ei voi valtamerikään huuhtoa pois. Vinkkaan romaania sopeutumattomille.

* Yhdysvaltalaisen Jennifer Clement'in romaani Varastettujen rukousten vuori on kasvutarina. Teini-ikäinen Ladydi elää Meksikossa alkoholisoituvan ätinsä kanssa. Kylässä, jonka miehet ovat muualla. Naisten ja lasten elämää varjostavat huumekartellit, naiskauppa, köyhyys ja ainainen pelko. Kirja on yhteiskunnallinen kuvaus tämän ajan nurjemmalta puolelta. Perheenvoimaan uskoville.

* Glasgowilaiset sisarukset Marnie ja Nelly ovat Lisa O'Donnell'in kirjan keskushenkilöt. Mehiläisten kuolema romaanissa nuoret löytävät vanhempansa kuolleina, joten välttyäkseen huostaanotolta tytöt päätyvät hautaamaan aikuiset takapihalleen. Arki takkuaa ja salaisuus uhkaa paljastua pala kerrallaan. Suosittelen sisaruuden lojaalisuuteen ja aitoon aikuisuuteen luottaville.

'Timeo lectorem unius libri -Pelkään yhden kirjan lukijaa'. Putkinäköinen on kapean alan erikoisasiantuntija, joten laajentakaa vaikka lukulaarinne laitoja. Lukuiloa!

Niin tai näin, kuitenkin oikein päin

Aamua aurinkoiset!
Yhdeksältä punkkaan ja viideltä ylös - se on opiskelijan sunnuntai. Saatte arvata, kenen sisäiselle ajastukselle sopii juuri aloitettu kesäaika.

Elämä on aaltoilua. Hiivin, havainnoin, liikuin matalalla profiililla, kuulostelin, tiedustelin, odottelin. Odottelen. Hain ja sain taas uuden ihmisen yhteystiedot, joka mahdollisesti-ehkä-kenties saattaisi osata sekä ehtiä opastaa minua erään ohjelmiston hallintaan. Jotta gradu nytkähtäisi eteenpäin, jotta valmistuminen olisi lähempänä, jotta valmista tulisi, jotten nurmettuisi tämän yhden aiheen alle. Teinikin ihmetteli kuinka monta ihmistä graduuni liittyy. Turhan monta eikä legioonan takarivistä ole havaintoja.

Teinin ylioppineisuus saa tänä keväänä lakillisen etuajo-oikeutta, muutamat pääsykokeet sekä mahdollisen paikkakuntavaihdoksen. Tämä taas heiluttaa minun hyvin viihtyisiä nurkkia, sillä asuntomme jää turhan suureksi pöntöksi yhdelle pöllölle. 'Quod non opus est, asse carum est -Tarpeeton on kallista'. Sitähän se on. Olen varovaisesti katsellut pienempiä koloja, mutta toisaalta taasen, jos Teini ei heti ensiyrittämällä (epätodennäköisyys on kertoimetonta) saakaan havittelemaansa opiskelupaikkaa, niin... Aloitamme jossittelujojoilun alusta.

Siskollani oli asiaan yl-lät-tä-vän painokas näkemys! Olo on kuin hiirellä merihädässä. "Oi kiltti veikko, olen niin heikko, pelasta auta voi" Veikkonen on sisar, jolla on pavun, varren ja Jaakon lisäksi sieraimessaan myös paakku multaa. Minä siis vain ideatasolla, taloudellisistakin syistä sekä umpeutuvan (ainahan sen voi byrokratian hampaiston läpi ajaa eli uusia) vuokrasopimuksen vuoksi nuuhkin yleistä vuokra-asuntotarjontaa. Minä vasta haistelin ilmoja ja Sisko vetäisi ilma-aukkoonsa kaikki skenaariot rönsyineen sekä ihan oman vinkkelin asioiden ja asuinsijojen rytmittelyyn. Sukulaiset - kartoittamaton alue tunnekartastossa ;)

Pitkähkö pohjustus faktalle, että kaipaan tämän kelluvan alustan sijaan maata meren alle. Puntaroidessa seuraavan siirron edeltävän ennakoivaa liikettä on pääkoppa t(f)aktisesti pullollaan. Toisaalta ja toisaalta, niin tai noin. Priorisointikaan ei aina selkeytä näkyvyyttä. Nyt ymmärrän miltä alkumerestä kuivalle maalle ryömivistä evoluution pioneerihämärän töppöjalkaisista tuntui. Välivaiheen eliöelämältä.

Niin tai näin. Elämä on kuitenkin aina oikein päin. Arki voi näyttää nurjalta, vaan turha kurjistella, jos kurkisteluunkin on tilaisuus. Savolainen oivallus lampaalta.

Täällä taas!

Täällä ollaan taas - tulkaa mukaan!
Olen ollut mykkä laiskiainen. Se oikeastaan selittää sekä kattaa kaiken. Loput mutinoistani ovat lisäyksiä ytimen ympärille.

En ota kantaa sotilaallisiin kahnauksiin, kadonneisiin lentokapineisiin taikka ohitettuihin juhlapäiviin. Minä olen paastolla. Paaston tarkoitus ei ole itsensä julkipiinaus, vaan keskittyminen olennaiseen. Tässäkin asiassa fokus on mittasuhteissa. Draaman sijaan panoraamaa. Minä olen kääntänyt selkäni kahvikylkiäisille karamelleineen. Tiukkaa tekee muttei mahdotonta. Paastoaminen ei ole pakkopullaa, pakoa pullista eikä paatostakaan. Aidon gumpismin hengessä etsin siis sokerin rasittamasta rasian sokeroittamaa. Elämä on kuin...

Lakillinen aiheenvaihdos. Teini on loppusuoralla kevään ylioppilaskoekoitoksensa kanssa. Itse olen kevyellä jännityksellä elänyt siipimiessavolaisena. Käytännöksi käännettynä: rahdannut abille toive-eväitä. Arki on arkista, mutta oikeilla eväillä evästettynä perin maistuvaa. Myös koetilanteissa.

Vanhempanikin poikkesivat savolaiselta lentoradaltaan. Pikaruokaa, pinkka lakanoita ja paljon puhetta. Visiitti kiteiltynä. Aiheet pyörivät kuin puolukka paavin päässä, joten piruetilla kulttuurin pariin. Kävimme Teinin kanssa katsomassa venäläistä balettia. Ensikertalaiset katsomossa. Elävä klassinen soi, yleisö hengitti esityksen sävelin ja unohtumaton pähkinä särkyi. Kokonaisvaltainen elämys. Kokonaan uusi kulttuurin alue nuuhkittu. Ihastuksesta vakuuttuneina vannoimme katsovamme toisenkin, jos kohta kolmannenkin, baletin. Puupennibudjetti sanelee aikataulun -tai oikeat lottonumerot. Odottavan aika on näyttävää. Vaan ooppera on meille vielä toistaiseksi kartoittamatonta aariametsää...

Päästelin paastosta ja pajatin päästöttömiä. Näin tänään.

*
Vinkkaus:
Jos tietokoneella en on ole istunut, niin eläviin kuviin olen ehtinyt. Coen veljesten uusin elokuva Inside Llewyn Davis sijoittuu 1960-luvun New Yorkiin. Folklaulaja Llewyn Davis (Oscar Isaac) kompuroi tavallista kivikkoisempaa latua. Kitara ja vaihtuva katti kainalossa koditon muusikko yrittää selviytyä omien valintojensa, niiden seurausten ja haaveidensa keskellä. Tarina on lohkareinen, tumman huumorin pilkuttama ja ajankohdan teemoja tavoittava. John Goodman sivuroolissaan on loistava lisä elokuvan henkilökaartiin. Juonen voisi tiivistää ajatukseen, että päivä paistaa vaikkei se omille kasvoille osuisikaan. Hienosti toteutetun, hyvin näytellyn sekä juurevamman tarinan ystäville. Ei kuitenkaan synkistelijöille.

Loppumaton

Sunnuntaita!
Tuntuu kuin tammikuiset kalenterinlehdet eivät loppuisi ikinä. Vielä viikollinen tätä kuuta. Mitäpä muuta. Olen kohmeessa ja jähmeessä.

Eilen matkustimme tois' puol' Suomea ja takaisin. Junalla. Kolmentoista tunnin pyrähdys hautajaisissa ei ollut sitä kevyintä arkikermaa. Raskas päivä, rakas vainaja ja hänen iäisyysmatkansa alkutahdit. Talvinen viima toppaamattomissa vaatteissa teki minusta nivelvaivamainoksen tähteen. Jähmeää. Ja minusta näkee sen, joten...