Oma poni

Tunnelmallista tiistaita!
Kaksi tovia on taas vierähtänyt... Näin se vaan on. Laukataan siis suoraan asiaan.

Väitän, että lähes jokaisen pikkutytön ja parin pojankin toivelahjalistalla keikkuu tai on keikkunut oma poni. Lyhytjalkainen unelma, ikäkausihaave tai pehmeäturpainen mielikuva. Nimetköön unelmoivat itse. Minun toivelistalle eivät kavioeläimet mahtuneet.

Aikuisiän kynnyksellä havahduin. Mielenpintaan oli pinttynyt ikihaave omasta Ponista. Ei rehuruokintaa tai kaviokaavintaa kaipaavaa eläintä, vaan hyvin suunniteltua muovia. Vihreän Ponin ehti ensin ostaa Siskoni. Minun osani oli olla avoimen vihreä vieressä. Tasan ei käy muoviosat.

Tapahtui näinä päivinä, että Siskoni kyllästyi lattiapinta-alan ahtauteen. Ponille ei ollut sijaa talossa eikä puutarhassa. Joten... Olohuoneessani ei ole virtahepoa, vaan vihreä Poni! Ihaaaa(naa)!! Siskoni huomautti, korosti sekä alleviivasi, että eläin on vain sijoituksessa. Hmmmmmm. Loppusijoituksessa, myhäillen nyökyttelee savolainen, loppusijoituksessa.

Vanhassa laulussa tiedetään, että joka tytöllä on siivet kantapäissä, mutta minulla on myös oma Poni. Olo on kuin Klonkulla.

Oireilemattomat oireet

Syyskuuta ja jotain ihan muuta!

Siskolla on oireet, ei lääkitystä.
Minulla on lääkitys, ei oireita. Tulemme Savosta ja meistä huomaa sen.
Jos ei ole sairauden oireita, voiko silloin olla sivuoireitakaan? -Voi, minulla.
Sivuoireita taas saa lääkkeestä, jonka tarpeellisuudesta ei ollut tietoakaan. Kun ei ollut niitä oireitakaan.
Sain odottamatta umpierityssairauden diagnoosin. Sekä loppuiän reseptilääkkeet ja kestotilauksen laboratorioon.
Voiko ihminen voittaa tautilotossa osallistumatta? -Voi, jos se on sukuvika.
Minun tautini ei tartu, eikä sillä ole mitään tekemistä savolaisuuden tai ylipainon kanssa.
Voin ihan hyvin. Hatuttaa vain, hieman rankemmin.

Olkoon voimallinen voima kanssanne!

Oleilua kotikolossa

Aamua!
Täällä taas -yllätyittekö? Itseäni hieman ihmetyttää ;)

Viikolla naapuri kysyi, milloinkas minä muutikaan. Ihan hämmennyin. Kesällä, kesän alussa, helteillä, joskus... Heinäkuussa! Olen asuttunut niin koloisasti, että muuttopäiväkin on menolipun päässä Unholassa.

Heti asunnon nähtyäni ja sitä kierrettyäni, totesin, että tämä on miehen suunnittelema. Ympärillä hymähdeltiin. En osaa sanoa, mistä nurkissa leijailevan maskuliinisen piirrosjäljen tunnistin, mutta absoluuttisen varma olin asiasta. Kenties maailman pienin naulakko oven vieressä kuiski, että tilaa olisi ollut takeillekin. Tai ehkä se oli se nurkkaikkuna, joka peittyy verhokiskon taakse antamatta lisävaloa asuntoon. Luulen, että mieskertoimia nosti ne asunnon kolme (!!!) kaappia. Kaksi vaatteille ja se onneton kolmas... sijoittaisiko nainen siivouskaapin makuuhuoneeseen? Sängylle varatun tilan viereen, nurkkaan? En usko. Varman tiedon suunnittelijasta kieli suihkutila. Jos asuntoon ei mahdu kuin kolme kaappia, niin jollakin ne neliöt täytyy täyttää. Lentokonehallin kokoisella kylppärillä! Jo vain. Viimeisen tiedon vahvisti wc:n käsisuihkun johto. Pisaroiva uutinen. Johdon perusteella tarkoitus olisi kai suihkutella keittiön puolella, ehkä naulakon alla, kenties olohuoneessa pimeän nurkkaikkunan siimeksessä? Pituudessa piisaa! Freudilaiset hymähtelyt. Parin metrin johtojana vessan lattialla on lähes käytännöllinen.

Etsin talotiedoista suunnittelijan. Sekä arkkitehti että rakennussuunnittelijainsinööri (tms.) olivat miehiä. Ugh.

Olen viihtynyt tässä asunnossa todella hyvin. Tilavaan yksiöön mahtuu kaksikin. Sen on Teini todistanut kesälomailullaan. Neliöitä on sopivasti, huonejako on selkeä, tavarat ovat istahtaneet siirtelemättä paikoilleen ja minä rakastan näitä linoleumilattioita! Olo on kotikoloisa. Tämän voisin ostaa kodikseni, jos se olisi mahdollista! Tekisin tosin pieniä muutoksia...

Sopuisan kotoisaa sunnuntain jatkoa!

Uudet untuvat

Letkeää lauantaita ja Siivouspäivää!
Jos ajautuu kesän kuumimpana päivänä alennusmyyntien loppurytinöihin, voi hellehalvauksen hakea vaikka untuvatakin sisältä. Niin minä tein.

Osaltani alekierros alkoi perin viattomasti. Uiskentelin Teinin vanavedessä alen jälkiaallossa. Teinin oli tarkoitus kartoittaa syksyn uutuuksia, penkoa tarjouslaareja ja -rekkejä. Hän kaipasi uutta välikausitakkia. Se löytyikin -60%:n alennuksella. Tummaa tikattua sinisyyttä koko rahalla. Upea takki!

Itselläni katse etsiytyi lisäalekyltteihin, joissa mainostettiin alennusta vielä alennuksen päälle. Kyllä köyhä halvan haistaa, kun kulmille osuu! Nuuhkin laajoja kokoja, niissäkin löytyi. Seuraavassa kaarteessa olin vuorannut itseni pitkään untuvatakkiin, patsastelin peilin edessä ja venyttelin berberin sisällä. Istui ja ihastutti. Väri vain oli minulle vieras: sävykäs harmaa. Ostos ei ollut tarvelistan kärkipäässä. Puoli tavarataloa kierrettyäni ja pennipussin pohjan kanssa keskusteltuani, päätin ostaa talvipalttoon.

Takki on untuvaa (haastan hyiset viimat), se on pitkä (poisti toppahousut tarvehankintalistalta) ja hinta sopi ropoilijalle. Huumasi! Untuvainen oli -70%:n alennuksessa, josta sai vielä -20%:n lisäalen. Hintahalvauksen sijaan pelkkää hellehuimausta. Siltikään en maksanut ulkoulsterista 10 prosenttia lähtöhinnasta, vaan jotain muuta. Kauppias voittaa aina. Siihenhän lisäalekikkailu perustuukin.

Hintalappua tuijotellessa oli todettava, että takin lähtöhinnalla olisi lentänyt kaupunkilomalle Keski-Eurooppaan! Huimaa. Köyhä valitsi kotimaankamaran, ja pysyy lämpimänä uuden jääkauden alkaessa. Lanttibudjetilla täytyy etsiä todellisia löytöjä, kaapia alennusmyyntien loppuja, pidentää hankintavälejä tai harjoittaa kirppislottoa. Loputtomiin ei voi olla ostamattakaan. Laadukkaimmillakin tavaroilla on elinkaarensa. Vähävarainen joutuu kuluttamaan huomattavasti enemmän aikaa näyttääkseen samalta kuin muut. Rahan sijaan vaivaa, aikaa ja mielikuvitusta. Rahattomalla ei ole edes tätä mahdollisuutta.

Olen tyytyväinen löytämääni, ostamaani ja kotiin kantamaani! Toivottavasti jokainen teistäkin omia ostoksianne tehtyään, sillä 'velle suum cuique est nec voto vivitur uno -Jokaisella on oma halu eikä samaa toivoen eletä'. Näinhän se on, ostoksilla ollessa tai vain oleillessa. Jokaisella ihmisellä on omat halunsa ja päämääränsä eivätkä kaikki toivo tai tavoittele elämältä samaa. Hyvä niin.

Päivän pähkinä

Elokuuta eläväiset!
Onhan se minunkin sanottava: syksyä kohti kuljetaan. Autuasta!! Minulle syksy ei koskaan tule liian aikaisin.

Löysin pikkunäppärän pohdintapalan. Yksille se on valmiiksi venytetty, toisille vinkeän visainen ja eräille vimmaisen vakava pulmapähkinä. Samankaltaisiin taukoaivojumppauksiin on törmätty, mutta onko tämä jo ratkaistu? Ottakaa omaksenne ja puntaroikaa.

Poika menee hakemaan töitä kaupasta. Hän täyttää hakemuslomakkeen. Liikkeenjohtaja tutkii lomaketta ja sanoo: "Eilen saimme hakemuksen, jonka jättäjällä on sama sukunimi, vanhemmat ja vuotta myöten täsmälleen sama syntymäaika kuin sinulla." "Niin", toteaa poika ja jatkaa: "Sen hakemuksen jättäjä on minun veljeni." "Olette siis kaksosia", johtaja päättelee. "Emme ole", poika vastaa. Mitä hakijat ovat toisilleen?

Arki-iloja jokaiselle!

*
Vinkkaus:
Espanjaan sijouttuva dekkari Näkymätön vartija on Dolores Redondo'n kirjoittaman Baskimaa-trilogian ensimmäinen osa. Kirjassa komisario Salazar palaa kotiseudulleen tutkimaan teinityttöjen makaaberia murhasarjaa. Samalla poliisi joutuu kasvokkain oman menneisyytensä hämäryyden kanssa. Tarina etenee jouhevasti, jouni on mukavan monipolvinen ja kerronta pitää otteessaan. Vinkkaan keskivertoa parempien salapoliisiromaanien ystäville. Luettava uutuus dekkarigenreen.

Lähes lomaillen

Sateista sunnuntaita!
Teini on festareilla, minä taas en. Käytin eilisen lipittellen alkoholitonta inkivääriolutta, kuunnellen venäläistä jazzia ja tekemättä mitään tuottavaa. Likipitäen lomailua.

Laitan elävien kuvien ystäville tai joutoaikaa omaaville listan leffoista, joiden sävy ei ole beige. Näissä elokuvissa ollaan matkalla, etsimässä omaa suuntaa tai toista väylää. Ollaan myös ihan hukassa. Maan ja avaruuden välillä.

* Her. Kelmeää virtuaalilempeä.

* Nightcrawler. Uutiskuvien jahtaamista ylivalottuneilla keinoilla.

* Foxcatcher. Tositapahtumiin perustuva kuvaus monimielisen multimiljonäärin pakkomielteestä olympiamitaliin.

* Gone girl. Kieroutuneen avioliiton koukuttava kuvaus.

* Interstellar. Mennä sinne missä ei olla oltu ja yritys palata entiseen.

* The Imitation Game. Koodattua vehkeilyä sota- ja seksuaalisalaisuuksilla. Pohjautuu todellisiin tapahtumiin.

* Wild. Erämäävaellus oman elämänsä ja itsensä perustuksiin.

* Still Alice. Muistorikkaista ajoista höylätään ohuita siivuja muistin petettyä.

* Mad Max: Fury Road. Enemmän kuin aavikkoajoa. Feministinen kerros lisää kierroksia.

* Vadelmavenepakolainen. Mikä maa, mistä identiteetti?

Taivaanrannan taa

Torstaita tähtimatkaajat!
Horisontti on taivaan ja maan taikka taivaan ja veden näennäinen rajaviiva. Tätä ei lähdetä nyt luotaamaan, vaan havainnoijan kautta kulkevaa luotiviivaa vastaan kohtisuoraa tasoa tai sen ja taivaanpallon leikkausympyrää. Kierrättekö vielä radalla? New Horizons -luotain kiersi kääpiöplaneetta Pluton. Aihe astronomiselle uutisoinnille. Vuosikymmenen kestäneestä matkasta on tuliaisena kuvia. Otoksia, joissa reilut miinus 270 celsiusastetta on muovannut yli kolmen kilometkin korkuisia jäävuoria. !-efekti ylittyi.

Minun liki vuosikymmenen vanhassa puhelimessa oli myös kuvia. Nekin kertoivat tehdyistä retkistä, arkimatkoista. Luurissa oli myös paikallismyymälässä uutiseksi yltävän wanha sim-kortti. Myyjä oli jäätyä hämmästyksestä. Oli aika vaihtaa puhelinta. Suurin syy oli kuitenkin Englannin matkassa. Yes indeed. Kampiveiviluurini herätti sekä Suomen että Englannin turvatarkastajien mielenkiinnon. Viestintäväline ei ollut kyökkikoottu pamautin, vaan aito teknisen kehityksen lamautin. Liian vanha luuri rajan ylityksiin. Kampura kapulan sijaan.

Wanhaa sumeaa simpukkaa ei saanut upotettua tähtisumuunkaan, joten toimivaa ei tunkiolle -periaatteeni sai väistyä. Kieltämättä uusi hipluluuri on moitteeton yhteysvälittäjä. Kiitos Vanhemmille! Nykyistä luuria en suostu vaihtamaan tuoreempienkaan omenasatojen kypsyttyä enkä tähdellisempien teknisten ominaisuuksien saavutettavuudenkaan vuoksi. Jotain mikrotason vakautta makroskooppisessa järjestelmässä! Absoluuttisen nollavaihtopisteen hyytävän ilmanalan ansiosta puhelimeni käyttöikä saa nousta ainakin kolmeen kilometriin. Kelvinit soi(tta)koon tai kosmos ne vie(stittä)köön!

Tekninen jarrupala on puhunut. Myös uuteen luuriinsa.