Puumaillen

Letkeää lauantaita!
Lanttuni ei leikkaa, joten lanttu on laatikossa. Mutta lähdetään liikkeelle kuitenkin. Tämän päivän matkakohteena on IkäIkä -maa ja arvioitu saapumisaika on passeli. Sää on kevyttä yläpilveä sekä pilvilampaita. Näkyvyys hajataitteinen. Hypätkääpä kyytiin!

Olen täältä sivummasta seuraillut vilkkaana käyvää keskustelua näistä saalistavista puumanaisista. Hieman kummastuttaa mistä moinen häly ja hössötys, sillä mistään uudesta ilmiöstähän ei ole kysy. Ei edes täällä peräpohjolassa. Onhan medioissa jo muutama kotoperäinen julkkismammakin ehtinyt muistellen paljastaa heillä olleen nuoria poikaystäviä. Ja ystävinä jatketaan edelleen. Koko kansan Kitukatu -sarjaankin puumateema kirjoitettiin aikaa sitten. Kuka muuten muistaa sitäkään sepitekuviota? Asia ei siis ole sidottu Hollywoodiin, eikä Demi Mooreenkaan. Se on saanut suomalaisetkin kasvot.

Uskon, että pari naiskansanedustajaa tai -ehdokasta tuulettelee tulevaisuudessa kaappejaan ja paljastaa sieltä poikamaisia rakkauksia. Ihan vain lisätäkseen imagoonsa kierteistä mielenkiintoa ja omaa kiinnostavuutta. Kuumia kaapinomistajakisuja joka maakunnassa. Palstatila viikoksi valloitettu.

Ehkä tämä huuma on tavoittanut trendinä ja kapinamahdollisuutena keskiluokankin, joten nyt lähiöpirkot rohkenevat metsästää nuorukaisia ihan avoimesti. Kun jokin asia jokanurkkaistuu, se menettää kohahdusarvonsa. Mitä jää jäljelle? Sukujuhlissa Maire -tädin nolottavan nuori salarakas -ehkäpä. Luulen, että vastaliike. Mikä nyt on rohkeaa, uskaliasta ja epätavallisempaa muuttuu säälittäväksi yritykseksi tulla nähdyksi. Eipä siinä mitään, jokainen saalistakoon makunsa ja mieltymystensä mukaan. Toinen pitää tuoreemmasta, toinen pitkään kypsyneestä. Riipunutta lihaa makustelemassa molemmissa päissä.

Oletteko muuten huomanneet, että nämä julkitulleet puumat eivät ikinä ole herttaisia harmaahapsisia mummukoita? Ehkei sen vuoksi, että eräs kinkypätkien muoto on juuri grannyseksi. Se on kinkkistä se! Julkipuumat pyrkivät olemaan mahdollisimman kuumia misuja. Se kai onkin puumamaisuuden yhtenä ehtona. Nuorukaisia halajava mummu on pervo, mutta puuma perso nuoruudelle. Kun nuorukaisia jahdataan, niin mitä siinä tavoitellaan? Unelmaa, omaa nuoruutta, seikkailua, käyttämättä jääneitä mahdollisuuksia, vireyttä, viattomuutta, kuolemattomuutta, fantasiaa... ? Vastaukset ovat ihmisten kokoisia. Kunhan vain asiaa puumailen.

Nuorekkuuden tavoittelu teinivaatteilla, lukiolaismeikeillä tai tuontitukalla kertoo muusta kuin persoonallisuuden korostamisesta. Nuorisovaate nyytin yllä ei vie vuosia pois, vaan juuri korostaa niitä. Kiristely, leikkaukset, silottelu tai muottiinpuristamiset eivät höylää rouvasta neitokaista. Epätoivoisen huvittavat yritykset eivät ole puoleensavetäviä, vaan luontaantyötäviä. Kalenterin lehdet eivät käänny kuin eteenpäin, mutta jokainen yrittäköön tavallaan. Väitän, että nahoissaan viihtyy parhaiten, kun pystyy kohtaamaan oman ikänsä ikäisenään. Asenne ei ole ikinä iästä kiinni, eikä se kuinka hyvin on elämässään kiinni.

Vaikka tässä kyynistelenkin, en tuomitse ketään. En oikeasti edes rivien välissä! Elämä on siihen liian monimutkaista. Tottakai näissäkin puumajaisissa ihmiset kohtaavat ja rakastuvat aidosti. Hyvä näin. Mutta, jos romanssin edellytys on kumppanin nuori ikä, on motiivit toisaalla. Olen huomannut, että hyvin kärkkäästi nämä metsästäjänaiset leimataan nuorukaisten hyväksikäyttäjiksi. Yhtä kevyesti kuin nuoret typykät ikääntyvien miesten kainaloissa. Miksi aina nainen käyttäisi miestä, ikään katsomatta, hyväksi? Ehkä se on pelkoa, kuinka helposti tunneasioissa voi tulla höynäytetyksi, kuinka herkässä maastossa oikein liikutaan. Puumanaiset saavat osakseen myös enemmän kritiikkiä ja pilkallista naureskelua kuin ikämiehet typsyjahdeillaan. Saman ilmiön äärellä kuitenkin molemmat sukupuolet. Kevät-syksy -romanssit on totuttu pitämään nuori nainen-vanhempi mies yhdistelminä, mutta sehän ei ole historiallisestikaan koko totuus. Eikä pidä antaa olla ainoa käyttäytymismallikaan. Metsästysikäaisia ei ole tasa-arvoinen.

Mantramaisesti hoettu "tosi rakkaus ei ikää katso" on osittain totta, mutta osittain myös selitystä. Aidot jutut eletään, niitä ei tarvitse selitellä. Ihmiset seikkailkoon ikäpolvienkin yli, kunhan laillisuusrajoja ei ylitetä. Kansalaiset, tavoitelkaa ihmistä, älkää pelkkää ikää.

*
Vinkkaus:
Vastavetona puumailulle suosittelen Jonathan Tropper'in kirjaa Kuinka lähestyä leskimiestä. Se on sarkastisen hauska romaani nuoren miehen leskeydestä ja elämän jatkumisesta. Virkistävää luettavaa, koska kirja ei tarjoile oikeita tai vääriä ratkaisumalleja. Tilannekomiikan ystäville.