Tervehdys tältäkin viikolta!
Se on talvi nyt. Pakkasta yli -10 astetta, pyryttää& kinostaa ja tuulee, niin että on poskilihat lähteä. Tätä sitä heinäkuun helteillä odotettiin!
Vietin tämän päivän sosiaalisena perhosena ja hyvää teki. Muistuttelen muiden lisäksi myös itseäni, että elämä koostuu arkipäivistä. Sukelsin tänäänkin seikkailumielellä arkeeni ja tein herkullisen makumatkan. Lounastan säännöllisen säännöttömästi paikallisen biblioteekin kahviossa. Siellä saa gourmetruokaa pikkuisen pidennetyllä pennillä (köyhäkin kukkaro kestää). Tänään listalla oli valkosipuli-fenkolikeittoa. Voi veljet ja veljenpojatkin kun oli hyvvää! Jos olisin kehdannut (fiinistely iski), niin olisin nuollut lautasen. En ollut aiemmin maistanut fenkolia, mutta koin kerralla hurskaan heräämisen. Mikä vihannes! Tähän päivään saakka uskoin, että pari sukulaistani on mauttomia vihanneksia, mutta enää en herjaa kasvismaailmaa sukulaisvertailuillani.
Joten hurmaavia makustelumatkoja voi tehdä fillarimatkan päässä. Ei tarvitse lentää pallon toiselle puolelle irtautuakseen omista ympyröistään -tai ruokaympyrästään. Astu aristelematta ulos omista kuvioistasi. Seikkailu voi alkaa soppalautaselta! Arkhimedeen huudahdus 'Noli turbare circulos meos- Älä sotke ympyröitäni!' on turhaa tällaisina päivinä. Arkensa jokainen maustaa ja värittää kuten tahtoo, mutta nyt minä fanitan fenkolia! Elämältä maistuu tää, fenkoli fieköön, ja sitä samaa toivotan muillekin!
*
Vinkkaus:
Katsoin viikonloppuna dvd:ltä suosikkiohjaajani Woody Allen'in elokuvan Vicky Cristina Barcelona. Tykkäsin! Elokuvassa on perinteisiä allenimaisuuksia: sähellystä, sukkelaa sanailua ja sotkuisia suhteita. Katsottavaksi heille, jotka avoimesti jaksavat etsiä, elää ja eläytyä rakkauteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti