Tylsyyden taitaja

Tervehdin teitä jo toistamiseen ajan takaa!
Kuulun nykyään elävien arkistojen tonkijien heimoon. Olen niin tylsä, että pölisen. Sehän taas ei anna syytä olla lukematta, lehteilemättä tai elämättä muutakin/ muuallakin kuin tutkimusten uumenissa. Täällä siis ollaan!

Lyhentäen: Jos perusarki on joistakin tylsää, niin minä olen sen tylsyyden ylistäjä. Omani on saavuttanut sellaisen unettavan uran, että sen kertominen pelastaisi monen unettomuudelta. Jep, tylsää on. Olisi ihanaa olla tylsyyden taiTTaja, mutta olen vain tylsyyden taitaja. Taittaa voi vaan jotakin kankeaa ja tämä lammas on siihen aivan liian letkeä. Arkeni on saanut Iso-Geen pyöräyttämät kaiteet. Itsekin ihmettelen, kun joku ystävistäni vielä jaksaa viettää aikaa kanssani. Vaikka kävelisin vetten päällä, nostattaisin silti ilmoille tomupilven. Olen tylsä, vaan en tylsistynyt! Tylsyyskin on taitolaji.

Heitän päivän mittaan parit pölisevät piruetit graduluonnokseni ympäri, haukkaan palan tutkielman teknisiä ohjeita ilman makeutusaineita, raastan kuivan väitöskirjasen tekstini liitteeksi ja liu'un illan tullen unten maille sisällysluettelo aivon alla. Päivästä riippuan luettelo voi olla myös sisälmyksistä... Kuka vielä väittää, etteikö tylsytä?! Kuten sanottua, olen tylsyyden taitaja eli aivan pakkohan se on myöntää, että viihdyn paikoitellen oikein mehukkaasti tässä tylsyydessäni. Arki Iso-Geen kanssa on yhtä kuviokelluntaa. Ryhti on pidettävä, jottei peffa painu pohjaan. Onnistuessaan tulos on symmetriaa sympaattisimmillaan.

Kaiken kuivan tylsyyden, hiertävän haukotuksen ja totisen toljotuksen keskellä näen jotain vihreää. Ja vihreästä lampaat pitävät. Tylsyyskin on taitajansa hallussa. Hän voi muotava siitä omannäköisensä huipentuman. Tylsyyteni huipentuma... Tyrmään tylsyyden tylpillä typiksyksilläni ;) Jos joku on vielä kyydissä, niin onnittelen: Sinulla on taito hallussasi! Olkoon Voima kanssasi ja siivittäköön tylsistyminen meidät kaikki tylsyyden yli kohti uusia arkisia seikkailuja! Tyyntä päin.

*
Vinkkaus:
Kaikkea muuta kuin tylsä kirja on Muriel Barbery'n Siilin eleganssi. Harvinaisen mehukasta& notkeaa sanoittelua ylipainoisen, teini-ikäisen, ulkomaalaisen ja kissan kohtaamisesta samassa rappukäytävässä. Korkean tason filosofiaa viihdyttävän ja koskettavan tarinan muodossa. Paras lukemani kirja piiiitkästä aikaa. 'Tolle, lege, tolle, lege- Ota ja lue, ota ja lue!'