Hieman hammasta

Heissan kaikille!
Elettiinhän sitä eilenkin, huominen hengäisee huomenna, joten taaplaillaan tätä päivää porukalla. Hypätkää matkaan!

'Omnes pendent ab ore narrantis -Kaikki riippuu puhujan suusta'. Kyllä hampaasta aina suun täydeltä asiaa saa. Tämä on Tuomion Tiistai eli olin kirjaimellisesti haavi auki. Kylläkyläkyllä. Piipahdin hammastarkastuksessa. Paikkojani tullaan vääntämään, kääntämään ja säätämään. En mennyt paikalle ihan tyhjin käsin, tai ikenin. Varoitus kaikille vähävaraisille: Näkkileipää kannattaa pureksia vain heidän, joilla on sen seurauksiin varoja. Köyhät kiertäköön kuivaleivän kaukaa! Minulta murtui hammas. Jomottaa, kivistää ja käryää. Pennipussissanikin. Hammas palautetaan muottiin vasta juhannusviikolla. Aikaa on rajoitetusti. Kasailen sinne saakka palahammaspeliä. Ei sovellu alle 30- vuotiaille.

Minulla on vihertävät peukalot. Olin suunnitellut vuokraavani kaupungilta yhdeksi kasvukaudeksi palstan. Siinä oli itua. Täyttävät kesätyöt kolasivat iloisesti itäneet ideani viherviljelystä toteutumattomuuden kompostiin. Siellä nyt maatuvat minun farmarihaaveeni. Hieman juurevamminkin harmittaa tämä harvennus. Myöhin, kääntelen sekä tuuletan ilakoiden ajatusta ensi kesän maapalstastani. Vuoroviljellen... Tänä kesänä minun on viljeltävä ainostaan tätä kirjoituspalstaani. Toivottavasti tämä versoisi, rönsyilisi, kukkisi ja kukoistaisi!

Pöllyytin vaatakaappiani enkä syyttä. Tarvitsen huutavasti huutaen uusia kesävaatteita. SOS! En napise lampaan taljassani turhasta, vaan tilanne on akuutti. Jos eläisin Utopiassa lentäisi ilmaiset, istuvat ihokkaat suoraan kaappiini. Tässä reaalimaailmassa minun on möngittävä sovituskopista toiseen sinertävän valon luodessa lähes imartelivia varjoja varteeni. Mieleni ja figuurini iloksi. Kesä vuodenajoista vihoviimeinen.

Teinikin kuopii jo lähtökuopissaan kohti wanhaa, iloista Englantia (och samma på engelska). Kielimatkat -kotiväen kompaste. Teini haistelee jo vapauden, seikkailun ja uusien kokemusten tuulia. Itse olen heikommassa hapessa haistaakseni mitään. Korkeintaan sen hampaani. Asiasta ei tällä erää enempää, sillä angsti nostaa ärhäkkäänä päätään. Ja silmät rupeaa vuotamaan, ikävä jäytämään ja huolestuminen kurkkimaan ja pelot hyppimään ja ja ja... Sisimmässäni olen kuitenkin luottavainen, syvällä sisimmässäni. Syvältä.

Hippa! Haikeus sai otteen. Teille muille aurinkoista jatkoa!

*
Vinkkaus:
Aina osuu ja kolahtaa. Nimittäin Sari Luhtasen ja Tiina Pajun Maisa& Kaarina sarjakuvat. Arkihuumorin, sukkahousujen ja naiseuden maailmaa halkova naiskaksikko on voimaannuttava. Nasevan osuvaa ja pirteän puntaroitua sarjista. Suosittelen kaikkia tekijöiden kirjoja esim. Aina vain paksumpi tai Pieni kiukkukirja. Joka naiselle sukupuoleen katsomatta! Elävässä elämässä piirroskaksikon vastineet olemme Siskoni ja minä. Tosiaankin.