Letkeää lauantaita!
Varoituksen sananen erityisesti lentämättömille huulille, räsäsmäisille lickylips'eille ja heille, joilla on huulet vedetty otsan yli: Älkää ottako tätä turhan vakavasti! Naurakaa itseksenne itsellenne, niin mekin teemme. Helteen hervottomaksi tekemät.
Pohdimme eilen Siskoni kanssa puoli huolimattomasti sisäisiä, pontentiaalisia supersankareitamme. Kuka sinä olisit, kuka haluaisit olla, keneksi taipuisit? Kenen joukoissa juokset, keiden naapurissa asut? Haaaa -ajatukset saavat vinhan suunnan!
Saanko esitellä sisäisen supervoimani: olen Bibliofreak, todellinen bibliofreak. Lupa pilkuttaa, salaisena aseenani pikaluku ja valikoidut varaukset. Kaffeniitti vie taikka tuo virtaa.
Teini on luonnollisesti Kirjastogeek. Lukee minkä käsiinsä saa ja muistaen maustaa lukemansa. Laserlainaaja, jonka asenne pyyhkii arkiston pölyt avaruuteen. Magneettinen söpöys jauhaa kirjastovarkaat tomuksi.
Siskoseni... tämä on monimutkainen sankari. Joka tapauksessa hänellä on voitokas menneisyys Neurovisionin laulukilpailuissa -päihitti Woody Allen'in yhdellä oireella ;) Kissamaskin takaa paljastuu oikea turkis eli Master of green Sympathy. Kaikkien jänösten ystävä, aikamme suurin sankari: Master of green Sympathy! Vihervoimaa ja omaa kaasuvoimaa!
Naapuriemme elämä on myös mystisesti jakautunutta. Sankarillista arkiseikkailua. Heillä on ikkunassaan kuivumassa/ valoverhona täkki. Sitä ruusuista muhkeaa mummokuosia. Luulen sen kuitenkin olevan viitta, johon Vilttimies hämärän laskeuduttua kääriytyy. Hän pelastaa viluiset kautta maan. Salaisuus verhoutuu täkin taakse.
Superajattelua myös toisell' puolell' seinää. Naapurimme uhmaavat hellettä ja telttailevat keskellä olohuonettaan. Fakta homma! Siinä missä useimmilla on sohvapöytä, on heikäläisillä kupoliteltta. Oikeastaan nerokasta! Avaa vaan takaoven, jotta kuulee paikalliset luonnonäänet eli katkeilleet pakoputket, ja sulkee teltan suun. Camping -ajattelun uudet ulottuvuudet. Avaa telttasi, televisiosi ja uuninluukkusi. Nauti olohuonetelttailusta keskellä kesäkaupunkia. Tästä tulee vielä uusi trendi. Tätä voisi kokeilla kotona...
Todellinen sankaruus paljastuu arjen keskellä. Sankaruus on aina asenne, sitä joko on tai ei ole. Supersankaruus ei jää milloinkaan puolimatkaan. Kaikissa on ainesta! Etsi itse! Kuten sanoin, tämä ei ole vakavaa, vain vakaasti otettavaa.
lauantai 23. heinäkuuta 2011
perjantai 22. heinäkuuta 2011
Hyllyllisen hyvä ostos
Huomenia!
Totisena esitän toiveeni: tulisipa jo pakkaset! Eihän tätä hellettä kestä sisäinen eläinkään. Kesä -korpimaista viho viimeinen, ilmanaloista viheliäisin.
Tukkaputkella -työputken ja seuraavan tuubin väliin mahtuu sopivasti tämä viikko. Vapaus on ideologinen tila, josta minulle on varattuna ahdas nurkallinen. Viime viikon rästiin jääneet kotityöt on tehtävä, pyykkejä pestävä ja hellettä kestettävä. Aito voi olla aina, arkenakin. Arki on luksusta, mutta tämä luksustuote on hikinen piraatti. Pakkanen tuokoon mukanaan aitoustodistuksen elämän jatkumisesta tämän aavikoitumisen jälkeen.
On kai kirjoittamatta selvää, että kämppämme on kuuma. Naapurilla näyttää olevan vieläkin kuumempaa, sillä he ovat ostaneet rullakollisen keittiöfoliota ja vuoranneet sillä ikkunat. Luulen nyt tietäväni miltä hauesta tuntuu savustuspussissa muhiessaan. Ja varmuudella tiedän mistä kaikki birkkaniksit tulevat... Lahjakkuus on ilo, luovuus intohimo. Kekseliäisyys kukkii pitkin vuotta, sitä ei lannista edes nämä haadesmaiset helteet.
Pitkällinen kuumuus vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Minua se houkuttaa, koukuttaa ja loukuttaa tuhlailuun. Noh, rehellisyyden nimissä on sanottava, että vastuulliseen kuluttamiseen. Tarjouskärppänä löysin meille uudet pussilakanat. Uusavuttomille vinkkinä: jos pussilakanasta on jäljellä vain lakanaosuus, on aika uusia liinavaatevarastoa. Tämän tietää joka martta ja bertta.
Ostaa rysäytin (sama savoksi: ilman puolen viikon tuumailuaikaa) myös kirjahyllyn. Mykistyttävintä oli, että maksoin myös kotiinkuljetuksen! Kotiväki vaikeni, kun kerroin ostoksestani. Joku taisi jo haistaa sen hauen... Kyllä vain, sain kirjahyllyn halavalla (Sulo Vilén elää minussa) eli 10 eurolla, kotiinkuljetus opiskelijoille oli 5 euroa. Kannatti poiketa kirppikselle.
Kirjahylly on ollut kauan suunnitelmissa. Kiireellisimmät hankinnat vain ovat haudanneet sen sitten joskus -laariin. Vaan kuinkas nyt kävikään?! Toivoin löytäväni 1950-60 -lukulaisen kevyen hyllykön, johon mahtuisi meidän ylikokoinen töllö ja johtoviidakko upotettavaksi silmän kantamattomiin. Enollani on kuvaukseen sopiva kirjahylly, mutta se on sementoitu hänen kotipesäänsä, joten pikaperintöä on turha odotella. Vaan, johdatuksena sattuman reitillä tuli vastaan juuri oikeanlainen, -kokoinen ja kotimainen vintage-kaluste, jonka hinta ei jättänyt harkintarakoa. 'Age si quid agis -Jos aiot toimia, toimi heti'. Teini oli mukana varmistamassa ettei minulla ole liikaa ilmaa aivokuorella. Vain hinta oli aivoton. Mahtilöytö!
Eilen hyllykkö sitten kotiutui. Ostin metallirunkoisen kirjahyllyn liukuovellisilla alakaapeilla ja neljällä avohylyllä. Sain kaiken tämän plus kuvioiduilla lasiovilla varustetun yläkaapin yllätysbonuksena! Tällä viikolla aion lotota. Nyt meillä on olohuoneessa uusi kaluste, joka miellyttää silmää ja budjettia. Kaikki arki- ja sunnuntaisisustajat tietävät sen, kun uusi kaluste ilmaantuu nurkkiin, kierähtää koko aiempi sisustus uusiin uriin. Niin meilläkin, niin eilenkin. Nyt kaikki on hyllytettynä paikoillaan ja hyllyllinen tavallisuus mallillaan.
*
Vinkkaus:
Tähän ilmastopiinaan istuu elokuva Up in the air. George Clooney'n, Vera Farmiga'n ja Anna Kendrick'in tähdittämä ilmava kertomus yrityssaneeraajasta, joka joutuu saneeraamaan elämäänsä tavattuaan korkean tason naisen. Romantiikka on todellista, tarina ilmanalaa synkempi ja leffajuoni täynnä ilmakuoppia. Hypätkää tarinan siiveelle. Suosittelen kaikille, jotka ovat matkustaneet, viivähtäneet lentokentillä tai tuskailleet matkatavaroidensa perään. Yläilmoissa liidellään.
Totisena esitän toiveeni: tulisipa jo pakkaset! Eihän tätä hellettä kestä sisäinen eläinkään. Kesä -korpimaista viho viimeinen, ilmanaloista viheliäisin.
Tukkaputkella -työputken ja seuraavan tuubin väliin mahtuu sopivasti tämä viikko. Vapaus on ideologinen tila, josta minulle on varattuna ahdas nurkallinen. Viime viikon rästiin jääneet kotityöt on tehtävä, pyykkejä pestävä ja hellettä kestettävä. Aito voi olla aina, arkenakin. Arki on luksusta, mutta tämä luksustuote on hikinen piraatti. Pakkanen tuokoon mukanaan aitoustodistuksen elämän jatkumisesta tämän aavikoitumisen jälkeen.
On kai kirjoittamatta selvää, että kämppämme on kuuma. Naapurilla näyttää olevan vieläkin kuumempaa, sillä he ovat ostaneet rullakollisen keittiöfoliota ja vuoranneet sillä ikkunat. Luulen nyt tietäväni miltä hauesta tuntuu savustuspussissa muhiessaan. Ja varmuudella tiedän mistä kaikki birkkaniksit tulevat... Lahjakkuus on ilo, luovuus intohimo. Kekseliäisyys kukkii pitkin vuotta, sitä ei lannista edes nämä haadesmaiset helteet.
Pitkällinen kuumuus vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Minua se houkuttaa, koukuttaa ja loukuttaa tuhlailuun. Noh, rehellisyyden nimissä on sanottava, että vastuulliseen kuluttamiseen. Tarjouskärppänä löysin meille uudet pussilakanat. Uusavuttomille vinkkinä: jos pussilakanasta on jäljellä vain lakanaosuus, on aika uusia liinavaatevarastoa. Tämän tietää joka martta ja bertta.
Ostaa rysäytin (sama savoksi: ilman puolen viikon tuumailuaikaa) myös kirjahyllyn. Mykistyttävintä oli, että maksoin myös kotiinkuljetuksen! Kotiväki vaikeni, kun kerroin ostoksestani. Joku taisi jo haistaa sen hauen... Kyllä vain, sain kirjahyllyn halavalla (Sulo Vilén elää minussa) eli 10 eurolla, kotiinkuljetus opiskelijoille oli 5 euroa. Kannatti poiketa kirppikselle.
Kirjahylly on ollut kauan suunnitelmissa. Kiireellisimmät hankinnat vain ovat haudanneet sen sitten joskus -laariin. Vaan kuinkas nyt kävikään?! Toivoin löytäväni 1950-60 -lukulaisen kevyen hyllykön, johon mahtuisi meidän ylikokoinen töllö ja johtoviidakko upotettavaksi silmän kantamattomiin. Enollani on kuvaukseen sopiva kirjahylly, mutta se on sementoitu hänen kotipesäänsä, joten pikaperintöä on turha odotella. Vaan, johdatuksena sattuman reitillä tuli vastaan juuri oikeanlainen, -kokoinen ja kotimainen vintage-kaluste, jonka hinta ei jättänyt harkintarakoa. 'Age si quid agis -Jos aiot toimia, toimi heti'. Teini oli mukana varmistamassa ettei minulla ole liikaa ilmaa aivokuorella. Vain hinta oli aivoton. Mahtilöytö!
Eilen hyllykkö sitten kotiutui. Ostin metallirunkoisen kirjahyllyn liukuovellisilla alakaapeilla ja neljällä avohylyllä. Sain kaiken tämän plus kuvioiduilla lasiovilla varustetun yläkaapin yllätysbonuksena! Tällä viikolla aion lotota. Nyt meillä on olohuoneessa uusi kaluste, joka miellyttää silmää ja budjettia. Kaikki arki- ja sunnuntaisisustajat tietävät sen, kun uusi kaluste ilmaantuu nurkkiin, kierähtää koko aiempi sisustus uusiin uriin. Niin meilläkin, niin eilenkin. Nyt kaikki on hyllytettynä paikoillaan ja hyllyllinen tavallisuus mallillaan.
*
Vinkkaus:
Tähän ilmastopiinaan istuu elokuva Up in the air. George Clooney'n, Vera Farmiga'n ja Anna Kendrick'in tähdittämä ilmava kertomus yrityssaneeraajasta, joka joutuu saneeraamaan elämäänsä tavattuaan korkean tason naisen. Romantiikka on todellista, tarina ilmanalaa synkempi ja leffajuoni täynnä ilmakuoppia. Hypätkää tarinan siiveelle. Suosittelen kaikille, jotka ovat matkustaneet, viivähtäneet lentokentillä tai tuskailleet matkatavaroidensa perään. Yläilmoissa liidellään.
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Sunnuntaista seuraava
Hellohellohello!
Se o arkiaamu ny. Olen sirkuttanut hereillä jo aimo tovin. Sisälleni on istahtanut aikainen aamukukkuja. Ansaittuja vapaita voi viettää hereillä ja aamukuukkelina. Eilen tosin kaadun suorin vartaloin punkkaani. Unijukka kolautti. Kolmen tunnin päiväunet ovat tämän hetkinen ennätykseni.
Olen paastonnut viikon kaikesta uutis- ja mediatulvasta. Yhtäkään sanomalehteä, tv-ohjelmaa tai nettisivua en (en koko konettakaan) ole avannut viikkoon. Elämää on. Hämmästelen kuinka kivuttomasti kaiken voi jättää. Pakko katsoa -ohjelmat ovatkin oikeasti vain tapa, ei pakko. Kirjastoa on ollut ikävä, sillä Se Hyvä Kesäkirja on vielä tältä kesältä löytymättä& lukematta. Kirjastohammasta kivistää. Vaan ei hätää, olen ennakoinut: minulla aika dr. Tuomiolle viikolla 31. Sitten kolostaa.
Teinin vipeltäessä Euroopassa minä kärsin gigaikävän sivuoireista eli makuhoureista. Harkitsevana kuluttajana ostin alesta uudet olkkarin verhot. Syvälle männikköön meni! Teini palasi, näki uudet uutimet ja kiteytti: minulla on pitänyt olla ilmakupla aivoissa verhoja valitessa. Totta, ilmaa täynnä koko kuuppani. Ei auttanut kuin myöntää virheostos, itkeä virsi pennin perään ja hankkia uudet. Rynnistimme kangaskauppaan. Siellä mystinen kakomiseni loppui kuin kangaspakkaan. Nyt meillä on ne verhot, joista olen haaveissani puhunut. Vaaleat, laskeutuvat, painavat ja romanttiset. I am in love. Vanhempanikin olivat löytöretkeilleet Aleissa ja napanneet vaalean nukkamaton. Meillä on nyt lemmikkikin. I am in love, toestamisseen.
Enää puuttuvat ne uudet keittiön tuolit ja tuore kahvinkeitin. Istuskellaan ja poristaan. Tilkkuprojektini aion harsia nyt kesällä kasaan. Se vain ottaa aikaa, jota ei vielä ole. Kun työputken päässä häämöttää vapaudenvalo, silloin on aika nostaa pöydälle paloiteltu kangaskasa. Projektin eloon herättämiseen ei tarvita salamaa, vain vähän virtaa ja viitseliäisyyttä. Nehän taas löytyvät omasta ajastaan. Ai niin, onhan minulla myös pari suikaletta koukun päässä eli uusi wc:n matto muovipusseista tekotelakalla. Virkkaus on lakkoillut. Työehtosopimukset on koukuttamatta, mutta sopusilmukkaan ollaan pääsemässä syksyn koittaessa.
Näin täällä. Mites teillä?
Se o arkiaamu ny. Olen sirkuttanut hereillä jo aimo tovin. Sisälleni on istahtanut aikainen aamukukkuja. Ansaittuja vapaita voi viettää hereillä ja aamukuukkelina. Eilen tosin kaadun suorin vartaloin punkkaani. Unijukka kolautti. Kolmen tunnin päiväunet ovat tämän hetkinen ennätykseni.
Olen paastonnut viikon kaikesta uutis- ja mediatulvasta. Yhtäkään sanomalehteä, tv-ohjelmaa tai nettisivua en (en koko konettakaan) ole avannut viikkoon. Elämää on. Hämmästelen kuinka kivuttomasti kaiken voi jättää. Pakko katsoa -ohjelmat ovatkin oikeasti vain tapa, ei pakko. Kirjastoa on ollut ikävä, sillä Se Hyvä Kesäkirja on vielä tältä kesältä löytymättä& lukematta. Kirjastohammasta kivistää. Vaan ei hätää, olen ennakoinut: minulla aika dr. Tuomiolle viikolla 31. Sitten kolostaa.
Teinin vipeltäessä Euroopassa minä kärsin gigaikävän sivuoireista eli makuhoureista. Harkitsevana kuluttajana ostin alesta uudet olkkarin verhot. Syvälle männikköön meni! Teini palasi, näki uudet uutimet ja kiteytti: minulla on pitänyt olla ilmakupla aivoissa verhoja valitessa. Totta, ilmaa täynnä koko kuuppani. Ei auttanut kuin myöntää virheostos, itkeä virsi pennin perään ja hankkia uudet. Rynnistimme kangaskauppaan. Siellä mystinen kakomiseni loppui kuin kangaspakkaan. Nyt meillä on ne verhot, joista olen haaveissani puhunut. Vaaleat, laskeutuvat, painavat ja romanttiset. I am in love. Vanhempanikin olivat löytöretkeilleet Aleissa ja napanneet vaalean nukkamaton. Meillä on nyt lemmikkikin. I am in love, toestamisseen.
Enää puuttuvat ne uudet keittiön tuolit ja tuore kahvinkeitin. Istuskellaan ja poristaan. Tilkkuprojektini aion harsia nyt kesällä kasaan. Se vain ottaa aikaa, jota ei vielä ole. Kun työputken päässä häämöttää vapaudenvalo, silloin on aika nostaa pöydälle paloiteltu kangaskasa. Projektin eloon herättämiseen ei tarvita salamaa, vain vähän virtaa ja viitseliäisyyttä. Nehän taas löytyvät omasta ajastaan. Ai niin, onhan minulla myös pari suikaletta koukun päässä eli uusi wc:n matto muovipusseista tekotelakalla. Virkkaus on lakkoillut. Työehtosopimukset on koukuttamatta, mutta sopusilmukkaan ollaan pääsemässä syksyn koittaessa.
Näin täällä. Mites teillä?
lauantai 2. heinäkuuta 2011
Ruhtinaallista riemua
Iltapäevee!
Helteistä heinäkuuta. Onpahan taas ilmoja pidellyt. Säiden herralla ei ole pidätyskykyä! Pienempikin pöhötys riittäisi. Nyt olisi Pakkasukolle töitä!
Tänään tanssitaan taasen kuninkaallisia häitä. Lemmekästä liittoa vaan heille! Minä harkitsen viitsinkö töllöstellä sitä, kun pöhöttynyt ruhtinas tal(t)uttaa alttarille leveäharteisen uimamaisterin. Ehkäpä nyt kuitenkin :) Hiuksia nostattavaa hääseremoniaa siis! Aidosti mukavaa, kun nämä aikuiset saivat vihdoinkin päätettyä jatkaakos yhdessä vai hypätäkö Sinkkulan junaan. Nyt seilataan yhdessä nokat kohti Gracelandia. Lammas toivottelee Ruhtinaallisesti onnea!
Maassa on vihdoin hahhahhallitus. Rummutin muutama kirjoitus sitten, etten enää pulise bestiksestäni }:0 Päsäsen Pälvistä. Vaan minkäs teen?! Pakkohan se on pari sanaa tylsyyteen upottaa. Ontuvalla huumorilla vai vaaliarvallako juuri tälle muorille lykättiin lisäalaksi kirkollisia asioitakin?! Olen pöyristynyt!! Uskonnollinen rasisti, puusilmä ja julkirankkuri istuu nyt ahterillaan jäädyttämässä kirkollista uskottavuutta. Taivas meitä auttakoon! Viilennän itseäni lohduttavalla ajatuksella, että onhan Pälvillä neljä vuotta aikaa käännellä, väännellä ja vanuttaa sitä nukkaista nuttuaan. Antaa hänen siis yrittää. Kyllä typsy osaa itse omaan liemeensä liukastua. 'Ut tute es, item omnes censes esse? -Luuletko, että muut ovat samanlaisia kuin sinä?' Jumalalla on totisesti huumoria: tehdä nyt noin ulkokultaisesta ihmisestä sisäministeri! Pälvi -ota taivaallisesta vinkistä neuvoksi!
Nyt hymyilyttää. Palapelihampaanikin on kasattu. Sille kävi kuten entiselle kansikuvatytölle. Muovilla paikattiin. Kun dr. Tuomio kaivoi hervottomat hohtimet (!!) työkalulaatikostaan, tätä lammasta rupesi tutisuttamaan. Hampaastani poistettiin neljäsosa ikenittömän kokoisilla pihdeillä! Olin totisesti näkevinäni hohtimien varressa tekstin Made in East Germany! Ennen kuin suojalasini huurtuivat paniikkihöyryistäni. Ihan vinkkinä vaan: luomet voi sulkea, vaikka haavi olisikin auki. Puistattaa -myös hammaslääkärin työkalu, eikä vain Pälvi!
Olen istunut, palanut ja hikoillut töiden kimpussa. Sanotaan, että työ tekijäänsä kiittää. Minä olen pari päivää jo odotellut milloin se Työn kiitoskortti saapuisi... Vastuu painaa. Se näkyy ja tuntuu. Loppukesästä saan sivuhomman Notre Damen kellonsoittajana. Varma kesätyönakki, josta tykkään kyttyrää.
Olennaisinta elossani ja arjessani kuitenkin on, että Teini on palannut kotiin! Jos ikävään voisi kuolla, niin haamuna tässä näppäilisin. Teinin kielikurssi kaikkinen oheisretkineen meni mitä mainioimmin. Sehän olikin tässä se ydinhuippujuttu! Matkalaukku pullollaan kokemuksia, nähtävyyksiä, makuretkiä ja seikkailuja pieni palasi kotimaan kamaralle. Onni ja autuus täytti lampaan! Matkustaminen kannattaa aina. Tämän totesi Teinikin. Nyt elämä voi palata takaisin turvallisen tavallisiin uomiinsa. I-ha-na-ta.
Samaa ruhtinaallisen riemukasta arkea ja sen iloisia hetkiä toivottelen teillekin!
Helteistä heinäkuuta. Onpahan taas ilmoja pidellyt. Säiden herralla ei ole pidätyskykyä! Pienempikin pöhötys riittäisi. Nyt olisi Pakkasukolle töitä!
Tänään tanssitaan taasen kuninkaallisia häitä. Lemmekästä liittoa vaan heille! Minä harkitsen viitsinkö töllöstellä sitä, kun pöhöttynyt ruhtinas tal(t)uttaa alttarille leveäharteisen uimamaisterin. Ehkäpä nyt kuitenkin :) Hiuksia nostattavaa hääseremoniaa siis! Aidosti mukavaa, kun nämä aikuiset saivat vihdoinkin päätettyä jatkaakos yhdessä vai hypätäkö Sinkkulan junaan. Nyt seilataan yhdessä nokat kohti Gracelandia. Lammas toivottelee Ruhtinaallisesti onnea!
Maassa on vihdoin hahhahhallitus. Rummutin muutama kirjoitus sitten, etten enää pulise bestiksestäni }:0 Päsäsen Pälvistä. Vaan minkäs teen?! Pakkohan se on pari sanaa tylsyyteen upottaa. Ontuvalla huumorilla vai vaaliarvallako juuri tälle muorille lykättiin lisäalaksi kirkollisia asioitakin?! Olen pöyristynyt!! Uskonnollinen rasisti, puusilmä ja julkirankkuri istuu nyt ahterillaan jäädyttämässä kirkollista uskottavuutta. Taivas meitä auttakoon! Viilennän itseäni lohduttavalla ajatuksella, että onhan Pälvillä neljä vuotta aikaa käännellä, väännellä ja vanuttaa sitä nukkaista nuttuaan. Antaa hänen siis yrittää. Kyllä typsy osaa itse omaan liemeensä liukastua. 'Ut tute es, item omnes censes esse? -Luuletko, että muut ovat samanlaisia kuin sinä?' Jumalalla on totisesti huumoria: tehdä nyt noin ulkokultaisesta ihmisestä sisäministeri! Pälvi -ota taivaallisesta vinkistä neuvoksi!
Nyt hymyilyttää. Palapelihampaanikin on kasattu. Sille kävi kuten entiselle kansikuvatytölle. Muovilla paikattiin. Kun dr. Tuomio kaivoi hervottomat hohtimet (!!) työkalulaatikostaan, tätä lammasta rupesi tutisuttamaan. Hampaastani poistettiin neljäsosa ikenittömän kokoisilla pihdeillä! Olin totisesti näkevinäni hohtimien varressa tekstin Made in East Germany! Ennen kuin suojalasini huurtuivat paniikkihöyryistäni. Ihan vinkkinä vaan: luomet voi sulkea, vaikka haavi olisikin auki. Puistattaa -myös hammaslääkärin työkalu, eikä vain Pälvi!
Olen istunut, palanut ja hikoillut töiden kimpussa. Sanotaan, että työ tekijäänsä kiittää. Minä olen pari päivää jo odotellut milloin se Työn kiitoskortti saapuisi... Vastuu painaa. Se näkyy ja tuntuu. Loppukesästä saan sivuhomman Notre Damen kellonsoittajana. Varma kesätyönakki, josta tykkään kyttyrää.
Olennaisinta elossani ja arjessani kuitenkin on, että Teini on palannut kotiin! Jos ikävään voisi kuolla, niin haamuna tässä näppäilisin. Teinin kielikurssi kaikkinen oheisretkineen meni mitä mainioimmin. Sehän olikin tässä se ydinhuippujuttu! Matkalaukku pullollaan kokemuksia, nähtävyyksiä, makuretkiä ja seikkailuja pieni palasi kotimaan kamaralle. Onni ja autuus täytti lampaan! Matkustaminen kannattaa aina. Tämän totesi Teinikin. Nyt elämä voi palata takaisin turvallisen tavallisiin uomiinsa. I-ha-na-ta.
Samaa ruhtinaallisen riemukasta arkea ja sen iloisia hetkiä toivottelen teillekin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)