Hellohellohello!
Se o arkiaamu ny. Olen sirkuttanut hereillä jo aimo tovin. Sisälleni on istahtanut aikainen aamukukkuja. Ansaittuja vapaita voi viettää hereillä ja aamukuukkelina. Eilen tosin kaadun suorin vartaloin punkkaani. Unijukka kolautti. Kolmen tunnin päiväunet ovat tämän hetkinen ennätykseni.
Olen paastonnut viikon kaikesta uutis- ja mediatulvasta. Yhtäkään sanomalehteä, tv-ohjelmaa tai nettisivua en (en koko konettakaan) ole avannut viikkoon. Elämää on. Hämmästelen kuinka kivuttomasti kaiken voi jättää. Pakko katsoa -ohjelmat ovatkin oikeasti vain tapa, ei pakko. Kirjastoa on ollut ikävä, sillä Se Hyvä Kesäkirja on vielä tältä kesältä löytymättä& lukematta. Kirjastohammasta kivistää. Vaan ei hätää, olen ennakoinut: minulla aika dr. Tuomiolle viikolla 31. Sitten kolostaa.
Teinin vipeltäessä Euroopassa minä kärsin gigaikävän sivuoireista eli makuhoureista. Harkitsevana kuluttajana ostin alesta uudet olkkarin verhot. Syvälle männikköön meni! Teini palasi, näki uudet uutimet ja kiteytti: minulla on pitänyt olla ilmakupla aivoissa verhoja valitessa. Totta, ilmaa täynnä koko kuuppani. Ei auttanut kuin myöntää virheostos, itkeä virsi pennin perään ja hankkia uudet. Rynnistimme kangaskauppaan. Siellä mystinen kakomiseni loppui kuin kangaspakkaan. Nyt meillä on ne verhot, joista olen haaveissani puhunut. Vaaleat, laskeutuvat, painavat ja romanttiset. I am in love. Vanhempanikin olivat löytöretkeilleet Aleissa ja napanneet vaalean nukkamaton. Meillä on nyt lemmikkikin. I am in love, toestamisseen.
Enää puuttuvat ne uudet keittiön tuolit ja tuore kahvinkeitin. Istuskellaan ja poristaan. Tilkkuprojektini aion harsia nyt kesällä kasaan. Se vain ottaa aikaa, jota ei vielä ole. Kun työputken päässä häämöttää vapaudenvalo, silloin on aika nostaa pöydälle paloiteltu kangaskasa. Projektin eloon herättämiseen ei tarvita salamaa, vain vähän virtaa ja viitseliäisyyttä. Nehän taas löytyvät omasta ajastaan. Ai niin, onhan minulla myös pari suikaletta koukun päässä eli uusi wc:n matto muovipusseista tekotelakalla. Virkkaus on lakkoillut. Työehtosopimukset on koukuttamatta, mutta sopusilmukkaan ollaan pääsemässä syksyn koittaessa.
Näin täällä. Mites teillä?
Òlee Alet on jäänyt koluamatta valuuttapörssini notkahdettua lähes miinuksen puolelle. Uusi verho koristaa makuuhuonetta ja Silmä sänkyä. Tietoa tulevista tuloista tai tuloksettomuudesta odotellaan yhä, ei siis mitään uutta Helsingin taivaan alla.
VastaaPoista