Työn tuoma eläväinen

Tervehdin teitä!
Olen tehnyt paluun omaan arkeeni. Autuasta!

Enhän minä nyt vielä ole sorvistani valoa sammuttanut, enhän toki. Jatkan tämän viikon töiden viemänä. Minua ei pelasta edes Rhett Butler -dammm! Ensi viikolla voin kiltteillä ja huutaa Mel Gibbonin kera vapauttani. Kuitenkin se lysti on vasta ensi viikolla.

Sitä ennen ajelen taas paikallisbussilla pitkin pitäjää. Päin honkaa ajaa vain kuski. Minä en kuulu kalustoon, vaikka viikkovisiitit viestittävätkin toista virttä. Sitten voin jättää työreitin rauhaan. Sijainen suistuu seesteisyyteen. Ensi viikolla.

Nyt olen työputkesta ulos ponnistanut uuden uutukainen vapaustaiteilija. Vapaus on valintojen mahdollisuuksia. Peilistä ikäväkseni kurkkii työn viemä ja koin syömä naama. Pärstä, jolle voi antaa vapaalipun Silmäpussilaan. Omanihan tuo naama ei voi olla, koska minähän olen todella hurmaava olento. Aina, heti herätessä sekä univelkaisena. Arki-ilmestys, johon ei kykene ajan hammas eikä stressin pitkät varjot. Oih -on ihanaa selittää todellisuutta tainnoksiin.

Olo on kuin kissan kantamalla maamyyrällä -jahdattu, jyrsitty ja kotiin kiikutettu. Piristääkseni eloa ja vapaapäivää humputtelimme. Kiersimme kaupoilla, etsimme koulutarvikkeita ja kahveilimme kiireettä. Löysin istuvat farkut, hyväntekeväisyyskassin, mekon sekä pohjan ostoaikeille. Loput säästetään uuteen sohvaan. Jippii!

Eli elossa ollaan huusi mummo arkun takaa. Samaa huhuilen minäkin. Vappaus!!

*
Vinkkaus:
Työtahti ei antanut tilaa lueskeluille, joten vinkkaan kirjaa josta on iloa selailtunakin. Tuija Vertaisen ja Riitta Niskasen toimittama Kuusenoksa ja lukinlanka: sata vuotta jugendtunnelmaa -kirja on aikamatka vuosisadan taakse. Opus esittelee tyylisuuntaa monesta näkökulmasta, eri taitelijoista käsin ja Lahden kaupunkia sivuten. Arkkitehtuurin, kulttuurihistoria ja kaiken kauniin ystäville. Aikansa voi sijoittaa vaikka näin ihaniin tunnelmiin.