'Ave -Terve'!
Heissan eläväiset tai muuten vain elossa olevat! Tervehdin teitä keskeltä viikkoani. Asiaa on ja kumpuaa se suoraan minuuden lähteestä: omasta navastani. Teitä on informoitu.
Syksy... se on jo täällä ja minusta näkee sen! Voisin kirjoittaa loputtomia onnen ja autuuden tarinoita siitä kuinka kesä on jäänyt taa. Taivas, kun ihminen voi olla vuodenajasta onnessaan! Syksy -sopii minulle.
Olen huomannut, että elämme todella suuressa muutospaineessa tai -prosessissa. Tuntuu kuin jokaisella elämänalueella kävisi joku kuhina, vanhan murrospuhina. Perusrutiinit nitkuvat, tutut arkikuviot eivät enää istukaan, yleisoleminenkin on erilaista. Tämä on oikeasti hämmentävää. Teinistä perin juurin positiivista, minä seniorilampaana kiristän vähän huivia. Noin niin kuin tavan vuoksi. Huvinsa siinäkin on. Onon.
Gradukin (se elää sittenkin!) on saanut ilmaa alleen. Kävin aikatauluttamassa tekoprosessia, yleisnäkymiä sekä toimintaohjeistoa. Sain kuulla olevani ilahduttavan pirteän näköinen. Just ja joo. Putte -possu pisteli paksuja poskistaan! Halusin olla vakaasti etenevä wannabeakateemikko. Sain saavillisen pirteyttä koivilleni. Kengissä litisee. Varsinkin Väittelijän seurassa huomaan todellakin olevani se miksi minut on koulutettu. Olen laajan oppimäärän sisäistänyt pilkun kaveri, joka nylpyttäen jaksaa hioa taustateorioiden vaikutusta laajempaan tulkintaan. Ja se tulkintahan taasen... Yskin varastokirjallisuutta. Olokaa silti huolettomat, kyllä minä savolaisena alati pysyn!
Syksy lisää sisäisiä kierroksia eli kesäinen sohvalahna (määä) tuntuu hiutuvan jonnekin kaakon suuntaan. Olen maalannut tovi takaperin meille uuden olohuoneen taulun. Se on harvinaisen intensiivinen, syvä sekä epälammasmainen. Pidetään! Olen periaatteilla pyörivä olevainen ja eräs ydinajatukseni on, että taiteen seinillämme tulee olla aitoa (aidon määrittäköön jokainen omassa tunnossaan). Aitoon, ostettuun, taiteeseen ei Kela anna liikaa hihnaa eli meidän taide täytyy luoda itse. Niin ollaan tehtykin ja visuaalisesti on toiminut!
Havahduin muutama päivä sitten siihen, etten ole piirtänyt aikoihin. Tuntui kuin elinvoimasta olisi napattu pala! Inspiraatio kyti& savusti jossakin aivon lohkossa. Sain tanskalaisen Björn Wiinblad'in hurmaavista töistä lopullisen kipinän. Liekitettyä lammasta bambupaperin kera! Tein paratiisimaisen tussityön, jonka eilen kehystin. Kuva oli jo ennen syntymäänsä saanut paikkansa sänkyni yläpuolelta. Istuu loistokkaasti! Tämä on tätä syksyä minussa...
Jaksaisittekos vielä vähän? Hjyvä!! Hämmästytin mm. Siskoni ostamalla itselleni uimapuvun (onhan kesä jo ohi -ihan loogista). Vaatii hieman ponnisteluja nähdä savolainen lammas, määää, norppana lammikossa. Vaan totta o! Toinen pureskeltava ostospalanen oli uusi mekkoni. Jep, hankin itselleni, vastaisen varalle, pikkumustavalkoisen. Ihmeestä/ kuvasta puuttuisi enää cocktaillasi tai -tilaisuus, sillä nutturankin olen löytänyt! Vetelen tukka tötterön sijaan nutturalla jajaja... eyelinerit silmissä! Astuin ulos laatikostani. Kokkeilkaa työkin! Ei tämä ole niin vakavaa etteikö voisi entiseen palata. Totuuden nimissä on sa(u)nottava, etten minä nyt joka päivä viitsi kissaviivoja silmänurkkiin piirrellä. Olenhan minä sentään minä ;) Ytimeltään ytimessä.
Ettäs näin. Päästän teidät nyt jutuistani. En voi luvata, että ensikään kerralla päästäisiin suurempiin ymryröihin kuin oma napani. Pidän tapani \o/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti