Sunnuntaita uskolliset!
Moraalinen pygmi sisälläni vaatii huomiota. Koen, että minullakin on eettinen velvollisuus määkiä närkästymiseni ilmoille. Kansallisella ikonitrikoobrändillä on copytettu puuta. Auts!
Kun ihminen ikääntyy esimerkiksi solujen uusiutuminen hidastuu. Mikrotason tosiasia. Eräillä eläkepaperinsa jo horisontissa näkevillä suunnittelijoilla on harkintaosaston solukko harvennut niin, että laittomuus pääsee valumaan sisään. Harvaa o, eikä moraalisen selkärangan siivilää näkynyt työpöydällä. Värityskuvavarkaan muistikin palailee metreittäin. Kopioinnin muistaa noin kuuden vuoden muistelun jälkeen. Plagioinnin julkitulo sekä syyllisyyden paljastuminen edesauttoivat kummasti muistamista. Muisti paukkuu, kuosi venyy ja kaltava asenne upottaa. Mitä tulikaan nyysittyä, mitä vielä olen sujauttanut kuvioiden(i) väliin tai mikä oikein copysee näytekansiossani... Ura rusahti lentokoneen kylkeen. Vääristelijä lausahtaa häpeävänsä -seliseliseli. Asia ei ole tällä tuplattu taikka kuitattu! Minulle jäi epäselväksi nolottaako jäljentäjää teosnäpistys vaiko omavaltaisen ottamisen paljastuminen. Kummasti mekonhelma sojottaa jälkimmäiseen marinaan. Joku hörppäsi ikuisen löyhkän suovettä. Toisen oma ei ole omaasi!
Aito on aina aitoa. Ja minä olen aito lammas. Jos menen metsään, olen silloin metsässä, en metsänväkeä. Pysyn aitona maitonaamana kuusikossakin. Aidosti ja aivan varmasti. Rehellistä päivää jokaiselle!
sunnuntai 2. kesäkuuta 2013
lauantai 1. kesäkuuta 2013
Savolainen lammas leimaisi virastohirven
Kesäkuuta, mistäs muuta!
Olen yksin kotona. Aivan yksin (jos hämähäkkejä tai muita lämmössä aktivoituvia pörriäisiä ei lattialta lasketa). Teini on tuttavansa ylioppineisuuskekkereissä. Siskoni taas sihisee jo, Teinin ensi vuoden lakillisen kuohuvien juhlien vuoksi. Sisareni löysi kirpputorilta kasan kultaisen koristeellisia kahvikuppeja asetteineen. Melkein noin niin kuin sattumalta -hahh! Toisilla juhlahumu on jo alkanut. Aikaahan on enää vuosi ;)
Olin harrastepiirini viikonlopputapaamisessa. Teini sai olla yksin kotona ts. minulla oli kengänkuva lapaluussa ja heitto-ote housunpuntissa. Vauhdilla menin, vaikken ajokorttia omistakaan. Vaihtelua perusviikkoon, virkistäviä uusia ihmisiä, kohoavia keskusteluja, puheen sorinaa sekä herkullista ruokaa. Eihän ihminen yksin Hengestä elä. Sunnuntain ekumeeninen hartaushetki pyhitti lepopäivän. Hymyilen edelleen.
Viime viikot ovat kumpuilleet. Ilmassa on napinaa ja riveillä kitinää. Meidän suunnalla opiskelija-asuntoihin ovat tulleet uudet vuokrasäädökset. Saadaksemme asua tässä osoitteessa minun täytyi pyytää graduohjaajaltani kirjallinen lausunto, yliopiston leimalla, että minä todellakin olen graduvaiheen opiskelija! Opintorekisteriote ei ollut kattava. "Iso sanoo, pieni anoo". Suomalainen sananparsi sen kiteyttää. Mietin vain, ettei ohjaajallani ole mitään ammatillista velvoitetta kirjoitella tai leimailla lausuntoja opiskelijan olemisista, tekemisistä taikka tekemättä jääneistä jäänteistä. Nyt kuitenkin on paperinlaita kuviomustattu. Saamme asua nurkissamme -vuoden. Tämän leimatun lausunnon oppibyrokratiapokkuroinnin uumenista olisi luullut riittävän, vaan ei! Oli kiikutettava vielä opintotodistuskin. Leimahti!! Ameebakin ymmärtäisi ettei opetushenkilöstö raapustele todisteita kirjoilla olemattomille opiskelijoille. Alkueläimet asustavat asuntotoimistossamme. Mielikuvissani lätkin solidaarisesti virastohirveä kumileimasimella nenän seudulle. Musteen todistusvoiman vuoksi.
Vuokrasopimusta uusittaessa oli virkailijan kysyttävä, ihan omaksi kittanaksi ilokseen, eikö minulla ole miestä! Vanhanpiian kulmakarvani kiipesivät kattopaneeliin. Kuittasin röhkivän virastouteliaisuuden toteamalla etten ole naimisissa. Mielessäni jatkoin etten kyllä pelaa Sapfon joukkueessakaan, mutta maalin sijaan antiikin saarelainen sutkaus olisi vain vajonnut mereen. Minulla ei ole tilitettävää kuin pankkiin.
Hirnuva kakkoskäänne juoksi otsaani, kun toinen ohjaajistani ilmoitti olevansa eri mantereella luentotourneella. Ei ohjausaikaa. Telluksen tallukat! Mikä il divo menninkäinen kuvittelee olevansa?! 'Nemo propheta acceptus est in patria sua -Omassa isänmaassaan ketään ei pidetä profeettana'. Näinpä näin ja suoraan maata päin. Sijoitin luennoitsijan ja hänen professionaalisen turinakiertueensa hevonkuusen sijaan kavioeläimen rectumiin. Noin lämpimikseen. Ammennappas apettasi sieltä. Olen todella kypsynyt ja toivotuksissani aikuismaisen kypsä. Kuten huomaatte. Graduni odottelee, minä odottelen, aika odottanee, päivät ohittanee kärvivällisyyden... Minä en voi tehdä mitään, en niin mittään, koska seuraava gradunvaihe vaatii kiertueprofeetan mukanaoloa. Akateemiset askelkuviot... Turhauttaa tyhjä odottelu. Kaivan uhrikaavun ylleni, hapatan naamallani leivänkin sekä uppoan kitkerään ketutukseeni. Toimii se näinkin.
Aina arkeen ujuttautuu jotain kukkivaakin. Onneksi& asenteeksi! Esikasvatetut taimet voivat tuuheasti. Ensi viikolla ne menevät kunnon multiin. Muhevaa. Olen maalannut (vanhat kirjan kannet uusiokäytössä), tusseillut, vaihtanut kukkamultia, ilmoittautunut tulevaisuudessa valmistuvaksi, leiponut sekä kironnut helteitä... H*lv*t*n helteet on ilmoilla taas! Minä haluan jäädä kylmäksi!!
Tässä oli päivitystä ja päivittelyjä. Soljuvia päivän jatkoja teille kaikille! Peace et pähkinää!
*
Vinkkaus:
Ahkerasti vinkkaamani tuttava istuu mainiosti kesäkuuhunkin. Kanadalaisen Carol Shields'in romaani Rakkauden tasavalta on nimensä mukainen rakkausromaani. Kolmesti eronnut toimittaja Tom törmää lastenkutsuilla perinteentutkija Fayhin. Nämä elämäänsä elelleet, harhailleet, omissa ympyröissään viihtyneet aikuiset löytävät toisensa. He rakastuvat, kihlautuvat ja eroavat. Kirja on lämminhenkinen, viisas ja perusvireeltään optimistinen. Tarkkanäköisesti kirjoitettu tarina levittäytyy laajalle. Ilokseni suosittelen realistisen rakkauden, arkielämän, uusien polkujen ja uskaltautumisen ystäville.
Olen yksin kotona. Aivan yksin (jos hämähäkkejä tai muita lämmössä aktivoituvia pörriäisiä ei lattialta lasketa). Teini on tuttavansa ylioppineisuuskekkereissä. Siskoni taas sihisee jo, Teinin ensi vuoden lakillisen kuohuvien juhlien vuoksi. Sisareni löysi kirpputorilta kasan kultaisen koristeellisia kahvikuppeja asetteineen. Melkein noin niin kuin sattumalta -hahh! Toisilla juhlahumu on jo alkanut. Aikaahan on enää vuosi ;)
Olin harrastepiirini viikonlopputapaamisessa. Teini sai olla yksin kotona ts. minulla oli kengänkuva lapaluussa ja heitto-ote housunpuntissa. Vauhdilla menin, vaikken ajokorttia omistakaan. Vaihtelua perusviikkoon, virkistäviä uusia ihmisiä, kohoavia keskusteluja, puheen sorinaa sekä herkullista ruokaa. Eihän ihminen yksin Hengestä elä. Sunnuntain ekumeeninen hartaushetki pyhitti lepopäivän. Hymyilen edelleen.
Viime viikot ovat kumpuilleet. Ilmassa on napinaa ja riveillä kitinää. Meidän suunnalla opiskelija-asuntoihin ovat tulleet uudet vuokrasäädökset. Saadaksemme asua tässä osoitteessa minun täytyi pyytää graduohjaajaltani kirjallinen lausunto, yliopiston leimalla, että minä todellakin olen graduvaiheen opiskelija! Opintorekisteriote ei ollut kattava. "Iso sanoo, pieni anoo". Suomalainen sananparsi sen kiteyttää. Mietin vain, ettei ohjaajallani ole mitään ammatillista velvoitetta kirjoitella tai leimailla lausuntoja opiskelijan olemisista, tekemisistä taikka tekemättä jääneistä jäänteistä. Nyt kuitenkin on paperinlaita kuviomustattu. Saamme asua nurkissamme -vuoden. Tämän leimatun lausunnon oppibyrokratiapokkuroinnin uumenista olisi luullut riittävän, vaan ei! Oli kiikutettava vielä opintotodistuskin. Leimahti!! Ameebakin ymmärtäisi ettei opetushenkilöstö raapustele todisteita kirjoilla olemattomille opiskelijoille. Alkueläimet asustavat asuntotoimistossamme. Mielikuvissani lätkin solidaarisesti virastohirveä kumileimasimella nenän seudulle. Musteen todistusvoiman vuoksi.
Vuokrasopimusta uusittaessa oli virkailijan kysyttävä, ihan omaksi kittanaksi ilokseen, eikö minulla ole miestä! Vanhanpiian kulmakarvani kiipesivät kattopaneeliin. Kuittasin röhkivän virastouteliaisuuden toteamalla etten ole naimisissa. Mielessäni jatkoin etten kyllä pelaa Sapfon joukkueessakaan, mutta maalin sijaan antiikin saarelainen sutkaus olisi vain vajonnut mereen. Minulla ei ole tilitettävää kuin pankkiin.
Hirnuva kakkoskäänne juoksi otsaani, kun toinen ohjaajistani ilmoitti olevansa eri mantereella luentotourneella. Ei ohjausaikaa. Telluksen tallukat! Mikä il divo menninkäinen kuvittelee olevansa?! 'Nemo propheta acceptus est in patria sua -Omassa isänmaassaan ketään ei pidetä profeettana'. Näinpä näin ja suoraan maata päin. Sijoitin luennoitsijan ja hänen professionaalisen turinakiertueensa hevonkuusen sijaan kavioeläimen rectumiin. Noin lämpimikseen. Ammennappas apettasi sieltä. Olen todella kypsynyt ja toivotuksissani aikuismaisen kypsä. Kuten huomaatte. Graduni odottelee, minä odottelen, aika odottanee, päivät ohittanee kärvivällisyyden... Minä en voi tehdä mitään, en niin mittään, koska seuraava gradunvaihe vaatii kiertueprofeetan mukanaoloa. Akateemiset askelkuviot... Turhauttaa tyhjä odottelu. Kaivan uhrikaavun ylleni, hapatan naamallani leivänkin sekä uppoan kitkerään ketutukseeni. Toimii se näinkin.
Aina arkeen ujuttautuu jotain kukkivaakin. Onneksi& asenteeksi! Esikasvatetut taimet voivat tuuheasti. Ensi viikolla ne menevät kunnon multiin. Muhevaa. Olen maalannut (vanhat kirjan kannet uusiokäytössä), tusseillut, vaihtanut kukkamultia, ilmoittautunut tulevaisuudessa valmistuvaksi, leiponut sekä kironnut helteitä... H*lv*t*n helteet on ilmoilla taas! Minä haluan jäädä kylmäksi!!
Tässä oli päivitystä ja päivittelyjä. Soljuvia päivän jatkoja teille kaikille! Peace et pähkinää!
*
Vinkkaus:
Ahkerasti vinkkaamani tuttava istuu mainiosti kesäkuuhunkin. Kanadalaisen Carol Shields'in romaani Rakkauden tasavalta on nimensä mukainen rakkausromaani. Kolmesti eronnut toimittaja Tom törmää lastenkutsuilla perinteentutkija Fayhin. Nämä elämäänsä elelleet, harhailleet, omissa ympyröissään viihtyneet aikuiset löytävät toisensa. He rakastuvat, kihlautuvat ja eroavat. Kirja on lämminhenkinen, viisas ja perusvireeltään optimistinen. Tarkkanäköisesti kirjoitettu tarina levittäytyy laajalle. Ilokseni suosittelen realistisen rakkauden, arkielämän, uusien polkujen ja uskaltautumisen ystäville.
lauantai 11. toukokuuta 2013
Lisää leffoja lampaan listalta
Letkeää lauantaita!
Minulle on hitaasti harventuneen kirjoitustahtini myötä kasaantunut aimo joukko suositeltavaa tuijoteltavaa. On hyvien tapojen, lain kirjaimen ja yleisen sovun vuoksi kannattavampaa töllöttää dvd:tä kuin naapureita, ohikulkijoita taikka tyhjää. Valinta nyt kuitenkin on omanne.
* Moonrise Kingdom sijoittuu Uuden Englannin rannikolle. Taustalla svengaa 1960 -luku ja sydämessä vapauden kaipuu sekä uuden elämänvaiheen myllerrykset. Orpo partiolaispoika päättää karata perusleiriltä luontoon. Hienovaraisen suunnitelman siivittämänä hän saa karkumatkalleen mukaansa ikätoverittaren. Huolestuneita, avuttomina ja omissa elämissään solmussa tempoilevina aikuisina nähdään mm. Bruce Willis raikkaan erilaisessa roolissaan, Bill Murray ja Frances McDormand. Oivaltava tuulahdus lähimenneisyyden "viattomuuden päiviltä". Purupintaa sisältävä hyvän tuulen raina.
* Poikani Kevin on synkkä, ahdistava ja hyvin vaikuttava elokuva koulusurmiin johtaneista tapahtumista. Elokuvan keskiössä on äidin (loistava Tilda Swinton) ja hänen poikansa Kevinin (intensiivinen Ezra Miller) vaikea suhde. Perheen isä (John C. Reilly) poukkoilee kahden vahvan voiman välillä. Tarina jää pitkäksi aikaa mieleen, eikä vain hyvässä mielessä. Loistava leffa ihmisen pahuudesta, vanhemmuudesta sekä syyn ja seurauksen -iäisyyskehästä. Herättää keskustelua, pohdintaa ja kannanottoja.
* Iranilainen elokuva Nader ja Simin: ero on kaoottinen, rönsyilevä, raivostuttava ja samalla hyvin sympaattinen tarina. Keskiössä ovat keskiluokkainen periskunta (Leila Hatami ja Peyman Moadi), joka suunnittelee muuttavansa Eurooppaan. Aviomies ei kuitenkaan halua lähteä ja jättää seniiliä isäänsä. Eikä vaimo Simin taas tahdo jättää tilaisuutta vapaammasta tulevaisuudesta. He hakevat eroa. Elokuva hyppelee moraalin, uskonnon, kunnian sekä oikeuden verkoissa. Kulttuurileffa, jonka teemat eivät ole sidottuja moderniin, länsimaiseen tai itsestäänselvään pohdintaan. Avartava elokuva.
* Leo Tolstoin klassikkoromaanin Anna Karenina uusin filmatisointi on onnistunut leffasovitus. Keira Knightley istuu Annan rooliin, Jude Law on maskeerattu nöyräksi aviomieheksi ja kauniskasvoinen kreivi Vronski (Aaron Taylor-Johnson) hurmaa välittömyydellään. Henkilöhahmot, tsaarin ajan loisto, aateliston kirjoittamattomat säännöt sekä hullaannuttava rakkaus takaavat vangitsevan juonen. Nerokkaan erilainen lavastus on jo itsessään katsottavaa herkkua, puvustus sekoitus tämän päivän haute couture'a, timantteja ja historiallista puvustoa. Yltäkylläinen, melankolinen ja slaavilaisen dramaattinen. Runsautta ruudun täydeltä.
* Ei nyt pelkkää synkistelyä, joten toisenlainen selviytymistarina loppuun. Unelmien pelikirja 'ssa (Silver Linings Playbook) entinen opettaja Pat (Bradley Cooper) palaa vanhempiensa nurkkiin mielisairaalasta, jonne joutui saatuaan hermoromahduksen. Patilla on teoria, jolla hän aikoo saada ex-vaimonsa, työnsä ja elämänsä takaisin. Nikki (Jennifer Lawrence) taas kipuilee leskeytymisen, yksinäisyytensä sekä menetyksensä kanssa. Sitten nämä päähenkilöt tapaavat. Molempien varovainen toipuminen alkaa. Iho on veresnahalla, ristipaineet ilmassa ja ympäristö kuntoutumista epäilevä. Yhteisten tanssiharjoitusten myötä toiveikkuus raivaa tilaa. Äänekäs, sydämellinen, humoristinen sekä ajatuksellinen elokuva on katsomisen arvoinen. Voimaannuttaa.
Tässähän taas oli leffoja lampaan makunystyröistä. Testatkaa itse maistuuko, unettaako vai onko nähty jo. Pureskellen paras.
Minulle on hitaasti harventuneen kirjoitustahtini myötä kasaantunut aimo joukko suositeltavaa tuijoteltavaa. On hyvien tapojen, lain kirjaimen ja yleisen sovun vuoksi kannattavampaa töllöttää dvd:tä kuin naapureita, ohikulkijoita taikka tyhjää. Valinta nyt kuitenkin on omanne.
* Moonrise Kingdom sijoittuu Uuden Englannin rannikolle. Taustalla svengaa 1960 -luku ja sydämessä vapauden kaipuu sekä uuden elämänvaiheen myllerrykset. Orpo partiolaispoika päättää karata perusleiriltä luontoon. Hienovaraisen suunnitelman siivittämänä hän saa karkumatkalleen mukaansa ikätoverittaren. Huolestuneita, avuttomina ja omissa elämissään solmussa tempoilevina aikuisina nähdään mm. Bruce Willis raikkaan erilaisessa roolissaan, Bill Murray ja Frances McDormand. Oivaltava tuulahdus lähimenneisyyden "viattomuuden päiviltä". Purupintaa sisältävä hyvän tuulen raina.
* Poikani Kevin on synkkä, ahdistava ja hyvin vaikuttava elokuva koulusurmiin johtaneista tapahtumista. Elokuvan keskiössä on äidin (loistava Tilda Swinton) ja hänen poikansa Kevinin (intensiivinen Ezra Miller) vaikea suhde. Perheen isä (John C. Reilly) poukkoilee kahden vahvan voiman välillä. Tarina jää pitkäksi aikaa mieleen, eikä vain hyvässä mielessä. Loistava leffa ihmisen pahuudesta, vanhemmuudesta sekä syyn ja seurauksen -iäisyyskehästä. Herättää keskustelua, pohdintaa ja kannanottoja.
* Iranilainen elokuva Nader ja Simin: ero on kaoottinen, rönsyilevä, raivostuttava ja samalla hyvin sympaattinen tarina. Keskiössä ovat keskiluokkainen periskunta (Leila Hatami ja Peyman Moadi), joka suunnittelee muuttavansa Eurooppaan. Aviomies ei kuitenkaan halua lähteä ja jättää seniiliä isäänsä. Eikä vaimo Simin taas tahdo jättää tilaisuutta vapaammasta tulevaisuudesta. He hakevat eroa. Elokuva hyppelee moraalin, uskonnon, kunnian sekä oikeuden verkoissa. Kulttuurileffa, jonka teemat eivät ole sidottuja moderniin, länsimaiseen tai itsestäänselvään pohdintaan. Avartava elokuva.
* Leo Tolstoin klassikkoromaanin Anna Karenina uusin filmatisointi on onnistunut leffasovitus. Keira Knightley istuu Annan rooliin, Jude Law on maskeerattu nöyräksi aviomieheksi ja kauniskasvoinen kreivi Vronski (Aaron Taylor-Johnson) hurmaa välittömyydellään. Henkilöhahmot, tsaarin ajan loisto, aateliston kirjoittamattomat säännöt sekä hullaannuttava rakkaus takaavat vangitsevan juonen. Nerokkaan erilainen lavastus on jo itsessään katsottavaa herkkua, puvustus sekoitus tämän päivän haute couture'a, timantteja ja historiallista puvustoa. Yltäkylläinen, melankolinen ja slaavilaisen dramaattinen. Runsautta ruudun täydeltä.
* Ei nyt pelkkää synkistelyä, joten toisenlainen selviytymistarina loppuun. Unelmien pelikirja 'ssa (Silver Linings Playbook) entinen opettaja Pat (Bradley Cooper) palaa vanhempiensa nurkkiin mielisairaalasta, jonne joutui saatuaan hermoromahduksen. Patilla on teoria, jolla hän aikoo saada ex-vaimonsa, työnsä ja elämänsä takaisin. Nikki (Jennifer Lawrence) taas kipuilee leskeytymisen, yksinäisyytensä sekä menetyksensä kanssa. Sitten nämä päähenkilöt tapaavat. Molempien varovainen toipuminen alkaa. Iho on veresnahalla, ristipaineet ilmassa ja ympäristö kuntoutumista epäilevä. Yhteisten tanssiharjoitusten myötä toiveikkuus raivaa tilaa. Äänekäs, sydämellinen, humoristinen sekä ajatuksellinen elokuva on katsomisen arvoinen. Voimaannuttaa.
Tässähän taas oli leffoja lampaan makunystyröistä. Testatkaa itse maistuuko, unettaako vai onko nähty jo. Pureskellen paras.
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Vappua toverit!
Huomenta juhlineet sekä muut juhlalliset!
Kukoistavaa työväen, opiskelijoiden ja heräilevän kevään juhlaa! Osansa onnesta saakoon myös työ- ja opiskelupaikkaansa etsivät, nimipäiväänsä viettävät sekä kevään kutsun kuulleet.
Karvenaalista Valpurinpäivää kukat rinnoissa, hatuissa taikka askelissa! Mökkikauden avanneille, mökkihöperöille ja simasuille myös! Juhlapäivään voisi marssia mieluummin nakit lautaselle kuin sinapit sieraimissa. Vaan jokkainen taaplaa aatteensa tahtiin. Suosittelen brunssille punssia, unssin iloa ja skonssit huuleen. Lakillista tai hatullista ulkolounaspäivää!
Pidemmittä puheitta ja taatusti politikoimatta huiskutan tippaleipämäiset juhlatoivotukset -olkoon munkki kanssanne!!
Kukoistavaa työväen, opiskelijoiden ja heräilevän kevään juhlaa! Osansa onnesta saakoon myös työ- ja opiskelupaikkaansa etsivät, nimipäiväänsä viettävät sekä kevään kutsun kuulleet.
Karvenaalista Valpurinpäivää kukat rinnoissa, hatuissa taikka askelissa! Mökkikauden avanneille, mökkihöperöille ja simasuille myös! Juhlapäivään voisi marssia mieluummin nakit lautaselle kuin sinapit sieraimissa. Vaan jokkainen taaplaa aatteensa tahtiin. Suosittelen brunssille punssia, unssin iloa ja skonssit huuleen. Lakillista tai hatullista ulkolounaspäivää!
Pidemmittä puheitta ja taatusti politikoimatta huiskutan tippaleipämäiset juhlatoivotukset -olkoon munkki kanssanne!!
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Sähkö ja laitteisto
Viikon alkua!
Vanha muttei käytössäkään vanhentunut sanonta tietää jotain totuudesta: "Ei kahta ilman kolmatta ja kolmannelle pari". Sähköistää ilmaa. Minä haluaisin vetäistä pipon nilkkoja myöten päähäni ja kiljua neuleeseen. Ei, tämä ei ole käsityöblogi.
Meiltä hajosi neljä sähkölaitetta noin viikon sisällä. Jos kukkarossasi on kolme kolikkoa, pari puupenniä ja oravannahka ei tämänkaltaiset arkipyllähdykset kirvoita sävelasteikolle sulosävelmiä. Arki näykkii ja realismi puree haukkuen. Kutut! Kutun kutun kutun kutimet!! 'Beati possidentis -Autuaita ovat omistajat'. Heti en olisi uskonut, että julistan autuaiksi heidät, joilla on omaisuutta. Vaan sen teen.
Ensin viime vinkaisun ilmoille surautti käsivatkain. Jäi muusi puolitieperunaksi. Toisena sähköisen sopimuksen irtisanoi mikroaaltouuni. Toimii muulla kuin aurinkoenergialla, sillä masiina kyllä valaisee ja pyörii muttei lämmitä. Viileät on eväät. Kolmentana kelkasta savuttaen hyppäsi leivänpaahdin ja kaikesta tästä masentuneena köllähti tietokoneeni. Stand down -koomikko sisälläni venyttelee ennen estradivuoroaan.
Älkää huoliko, meitä ei hylätty. Eli eipä ole syytä roikkua johdoissa. Apuun ratsastivat savolaisvahvistukset eli Vanhempani. Käyttämätön leivänpaahdin löytyi heidän osta, jos halvalla löydät -jemmahyllyltä. Merkki on jotakin udmurttilaista high tech'iä. Sähkövatkain kipusi kärryyn halpatavaratalon penkojaisista. Kokeilin, yllätyin ja kuurouduin. Vatkaimen ykkösteho sai aikaan ennätyssitkeän kääretorttutaikinan sekä kuuroutti käyttäjän ohella myös ulkoilijat ikkunamme alla. Oi, jos tarina olisikin edes puolittainen vitsi. Ei ole. Mikro on tarjouslaite, Atsui -merkiltään. Siinä kaikki pienimmistäkin aalloista. Tietokoneeni ottaa vielä kylkilepoaan, koska nörtti tekee eskariläksyjään. Virallisesti päättötyötään. Tekniikka on aina hykerryttävää. Manausaiheena jokseenkin rapsahtelevan johtoistettu.
Kiitokset ja kumarrukset saavat aivan ansaitusti savolaiskaksikko! He pitävät meidät sähkölaitteissa kiinni. Virtaa piisaa paasatakin. Kuukauden viimeisen maanantain voimalla toivottelen jokaiselle toimivampaa viikkoa!
*
Vinkkaus:
Hajoavien sähkölaitteiden alta ehdin juosta tarjousnäytökseen. Onneksi. Kotimainen elokuva 21 tapaa pilata avioliitto on kesäinen, kepeä ja katsottava. Sanna (Armi Toivanen) on nuori tutkija, jolla on vain yhden illan tuttavuuksia. Sannan lääkäriystävä Aino (Essi Hellén) lukee ennustuksia vaikka radiouutisista. Kesäisenä iltana Sanna törmää Aleksiin (Riku Nieminen), joka venyttää naisen periaatteita aivan ennenkokemattomalla tavalla. Kaupunkilaistarinaan lisämakunsa tuovat Aku Hirviniemen ja Pamela Tolan sekä Sannan vanhempien (Vesa Vierikko& Hannele Lauri) herkulliset sivuhahahmot. Elokuva on huolella tehty, näytelty, stailattu sekä lavastettu. Värikästä silmäkarkkia paikoittain. Kaupunkimaisemat ovat kaunista taustakatseltavaa. Suosittelen hyväntuulisesti jokaiselle parisuhteisiin uskovalle ja heille, jotka uskaltavat rakastaa sekä av(i)oliittoa harkitseville. Sarkastiset saavat valita toisen rainan.
Vanha muttei käytössäkään vanhentunut sanonta tietää jotain totuudesta: "Ei kahta ilman kolmatta ja kolmannelle pari". Sähköistää ilmaa. Minä haluaisin vetäistä pipon nilkkoja myöten päähäni ja kiljua neuleeseen. Ei, tämä ei ole käsityöblogi.
Meiltä hajosi neljä sähkölaitetta noin viikon sisällä. Jos kukkarossasi on kolme kolikkoa, pari puupenniä ja oravannahka ei tämänkaltaiset arkipyllähdykset kirvoita sävelasteikolle sulosävelmiä. Arki näykkii ja realismi puree haukkuen. Kutut! Kutun kutun kutun kutimet!! 'Beati possidentis -Autuaita ovat omistajat'. Heti en olisi uskonut, että julistan autuaiksi heidät, joilla on omaisuutta. Vaan sen teen.
Ensin viime vinkaisun ilmoille surautti käsivatkain. Jäi muusi puolitieperunaksi. Toisena sähköisen sopimuksen irtisanoi mikroaaltouuni. Toimii muulla kuin aurinkoenergialla, sillä masiina kyllä valaisee ja pyörii muttei lämmitä. Viileät on eväät. Kolmentana kelkasta savuttaen hyppäsi leivänpaahdin ja kaikesta tästä masentuneena köllähti tietokoneeni. Stand down -koomikko sisälläni venyttelee ennen estradivuoroaan.
Älkää huoliko, meitä ei hylätty. Eli eipä ole syytä roikkua johdoissa. Apuun ratsastivat savolaisvahvistukset eli Vanhempani. Käyttämätön leivänpaahdin löytyi heidän osta, jos halvalla löydät -jemmahyllyltä. Merkki on jotakin udmurttilaista high tech'iä. Sähkövatkain kipusi kärryyn halpatavaratalon penkojaisista. Kokeilin, yllätyin ja kuurouduin. Vatkaimen ykkösteho sai aikaan ennätyssitkeän kääretorttutaikinan sekä kuuroutti käyttäjän ohella myös ulkoilijat ikkunamme alla. Oi, jos tarina olisikin edes puolittainen vitsi. Ei ole. Mikro on tarjouslaite, Atsui -merkiltään. Siinä kaikki pienimmistäkin aalloista. Tietokoneeni ottaa vielä kylkilepoaan, koska nörtti tekee eskariläksyjään. Virallisesti päättötyötään. Tekniikka on aina hykerryttävää. Manausaiheena jokseenkin rapsahtelevan johtoistettu.
Kiitokset ja kumarrukset saavat aivan ansaitusti savolaiskaksikko! He pitävät meidät sähkölaitteissa kiinni. Virtaa piisaa paasatakin. Kuukauden viimeisen maanantain voimalla toivottelen jokaiselle toimivampaa viikkoa!
*
Vinkkaus:
Hajoavien sähkölaitteiden alta ehdin juosta tarjousnäytökseen. Onneksi. Kotimainen elokuva 21 tapaa pilata avioliitto on kesäinen, kepeä ja katsottava. Sanna (Armi Toivanen) on nuori tutkija, jolla on vain yhden illan tuttavuuksia. Sannan lääkäriystävä Aino (Essi Hellén) lukee ennustuksia vaikka radiouutisista. Kesäisenä iltana Sanna törmää Aleksiin (Riku Nieminen), joka venyttää naisen periaatteita aivan ennenkokemattomalla tavalla. Kaupunkilaistarinaan lisämakunsa tuovat Aku Hirviniemen ja Pamela Tolan sekä Sannan vanhempien (Vesa Vierikko& Hannele Lauri) herkulliset sivuhahahmot. Elokuva on huolella tehty, näytelty, stailattu sekä lavastettu. Värikästä silmäkarkkia paikoittain. Kaupunkimaisemat ovat kaunista taustakatseltavaa. Suosittelen hyväntuulisesti jokaiselle parisuhteisiin uskovalle ja heille, jotka uskaltavat rakastaa sekä av(i)oliittoa harkitseville. Sarkastiset saavat valita toisen rainan.
perjantai 26. huhtikuuta 2013
On karvaan katsomista
Päivää!
Kun lähestytte tätä kirjoitusta, voitte(ko) kuulla taustalla väreilevänä soivat pahaenteiset sävelet. Vain selluloosapilkkua hyväilevä insinööri nykii kravattiaan ja toteaa, ettei tekstistä käynyt ilmi mikä sävelmä on lautasella. Valitse itse! En minä mikään musikaalinen ole. Tämä on karvasta asiaa.
Taustalla siis soi. Enkä minä ole turkiskuoriainen! Tyhjää aikaa täyttääkseni luin tyhjää eli kansainvälistä, juomaksikin päätynyttä, julkaisua. Ei olisi pitänyt. Sorruin tyhjiin kaloreihin. Artikkelina oli muutaman kollin jollotus naisten karvoista ja karvattomuudesta. Näkemystä kirjoitelmasta ei ole löytynyt. Nämä Eroksen jälkijättöiset lähettiläät kertoilivat kohtaamistaan karvoituksista. "Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt..." Ihmettelin juttua tutkiessani, että Jetiinkö nämä haastateltavat olivat serkunherkkujahdissaan törmänneet, niin turkiksenomaista juttua sieltä ilmoille kammattiin. Mietin kertovatko he oikeista naisista vai isojen poikien saunajutuista. Niistä, joissa uhoa ei eroteta unelmista.
Karvajutun haastateltavat itse informoivat jättävänsä kehohaivenensa ajamatta, koska a) ne eivät kasva b) jos kasvaa, niin taimikko on surullisen harvaa c) ei ole tarvetta. Hitsi vieköön, kun kävi kaljuflaksi. Poikien karvoitus on kartta geeniperimään ja testosteronin pankkitalletuksiin. Näin se vaan on. Haastateltaville tuli huti, karvan verran ohi miestenvuorolta.
Nyt lehtijuttuun. Yksi kertojista oli, vallan säikähtäneenä, jättänyt taakseen naisen, jolla kuviteltu karvoitus kihartui napaan saakka. Toiselle kauhistus oli naisen kainalot. Kolmas tahtoi äidin luokse törmättyään nenäkarvoihin tytöllä. Sille neljännelle en voi kuin heittää turkittoman vinkkini: jos sinä patjasamban alkutahdeiksi etsit naisen vahaamattomia hajakarvoja reisistä, et einari tule ikinä uimaan sinne väliinkään! Tosi naiset ovat kertoneet, eikä vain lampaat määkineet.
Tässä karvat korventaa -jutussa näkyy selkeästi se meilläkin läpilyönyt ameriiikan meininki. Tukkaa täytyy olla vaikka Intiasta ostettuna, mutta muualta on nainen oltava vahalla liuskottu. Muovitukkakin on sensuellimpi kuin ihokarvat. Muovikortilla maksajat ovat päässeet muovin makuun. Antaa mennä vaan, mutta höylätkää nyt edes elintarvikemuovia. Enneksetkin on vakuumipakattuja. Jep, i'm so fantastic, not plastic. Tähän väliin taas haastateltavalta kokemus: nuorukaisen horrormuistumana on näky, kun nainen oli sheivauksen jälkeen tukkinut karvoillaan lattiakaivon! Oi tupee sentään! Olisipa sepi ottanut kuvan siitä keratiinikasasta. Oli taatusti törmännyt hobittiin, paimenkoiraan -tai mieheen. Urbaanilegendaan nyt ainakin. Sheivaus aiheutti putkiremontin. Hahhahhaa ja karvattomat marsut kasan päälle! Katsoisit karvatuppea kauemmas eli maastoa tuntemattomien on syytä pysytellä ennakkoon merkityillä reiteillä.
Biologinen fakta on, että murrosikäisille ja sen ylittäneille neitosille kasvaa karvoja muuallekin kuin päälaelle. Ei voi mittään. Tätimäisesti vain mietin miehiä, jotka vaativat naiselle rinnat, mutta muut puberteetin merkit eliminoidaan. Hmmmmmmmm. Eräs jannuista puhui estetiikasta. Minusta nyt vain on moraalisesti nätimpää kun mies viilaa naista eikä mielikuvalapsinaista. Lahjoitetaanko sitten karvattomille naisille helpommin turkiksia? Ei avopäätä palele ja noin niinkuin viiksestä pois päin... Sisäinen makrotason feministi on mikroskopoitu. Esteetikko-einari yllätti, koska hänhän väittää, että kauneus onkin kalun silmässä. Onhan sillä silmä muttei se mitään näe. "On pimeässä yksin helppo tallustaa..."
Tässä astuu karvanurmelle sekä maku- että kulttuuritottumukset. Ja siisteyssiskot huiskuttavat karvattomuuden puhtauspilettiä. Ihme vain, että se dirtyin barbie on aina se karvattomin mirri. Suttuinen juttu. Puhtaus on puoli ruokaa ja saippuaa sopan sijaan. Poistetaanko ne, trimmataanko ne vai jätetäänkö ne. Jokainen toivottavasti päättää itse. Aavikko, pusikko, vesakko vai aarniometsä? Kaikelle on tilaa ja tilausta. Olen lukenut.
Ravistan nyt latvakarvat lattialle. Ihmettelen, kun liikutuin aiheesta, edes sen karvan verran. Tämä kirjoitus ei ole sisältöyhteistyö turkistarhaajien liiton kanssa. 'Sint, ut sunt, aut non sint -Olkoot sellaisia kuin ovat tai älkööt olko ollenkaan'. Tuuheaa päivää jokaiselle eikä kaljuillekaan keljuilla!
Kun lähestytte tätä kirjoitusta, voitte(ko) kuulla taustalla väreilevänä soivat pahaenteiset sävelet. Vain selluloosapilkkua hyväilevä insinööri nykii kravattiaan ja toteaa, ettei tekstistä käynyt ilmi mikä sävelmä on lautasella. Valitse itse! En minä mikään musikaalinen ole. Tämä on karvasta asiaa.
Taustalla siis soi. Enkä minä ole turkiskuoriainen! Tyhjää aikaa täyttääkseni luin tyhjää eli kansainvälistä, juomaksikin päätynyttä, julkaisua. Ei olisi pitänyt. Sorruin tyhjiin kaloreihin. Artikkelina oli muutaman kollin jollotus naisten karvoista ja karvattomuudesta. Näkemystä kirjoitelmasta ei ole löytynyt. Nämä Eroksen jälkijättöiset lähettiläät kertoilivat kohtaamistaan karvoituksista. "Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt..." Ihmettelin juttua tutkiessani, että Jetiinkö nämä haastateltavat olivat serkunherkkujahdissaan törmänneet, niin turkiksenomaista juttua sieltä ilmoille kammattiin. Mietin kertovatko he oikeista naisista vai isojen poikien saunajutuista. Niistä, joissa uhoa ei eroteta unelmista.
Karvajutun haastateltavat itse informoivat jättävänsä kehohaivenensa ajamatta, koska a) ne eivät kasva b) jos kasvaa, niin taimikko on surullisen harvaa c) ei ole tarvetta. Hitsi vieköön, kun kävi kaljuflaksi. Poikien karvoitus on kartta geeniperimään ja testosteronin pankkitalletuksiin. Näin se vaan on. Haastateltaville tuli huti, karvan verran ohi miestenvuorolta.
Nyt lehtijuttuun. Yksi kertojista oli, vallan säikähtäneenä, jättänyt taakseen naisen, jolla kuviteltu karvoitus kihartui napaan saakka. Toiselle kauhistus oli naisen kainalot. Kolmas tahtoi äidin luokse törmättyään nenäkarvoihin tytöllä. Sille neljännelle en voi kuin heittää turkittoman vinkkini: jos sinä patjasamban alkutahdeiksi etsit naisen vahaamattomia hajakarvoja reisistä, et einari tule ikinä uimaan sinne väliinkään! Tosi naiset ovat kertoneet, eikä vain lampaat määkineet.
Tässä karvat korventaa -jutussa näkyy selkeästi se meilläkin läpilyönyt ameriiikan meininki. Tukkaa täytyy olla vaikka Intiasta ostettuna, mutta muualta on nainen oltava vahalla liuskottu. Muovitukkakin on sensuellimpi kuin ihokarvat. Muovikortilla maksajat ovat päässeet muovin makuun. Antaa mennä vaan, mutta höylätkää nyt edes elintarvikemuovia. Enneksetkin on vakuumipakattuja. Jep, i'm so fantastic, not plastic. Tähän väliin taas haastateltavalta kokemus: nuorukaisen horrormuistumana on näky, kun nainen oli sheivauksen jälkeen tukkinut karvoillaan lattiakaivon! Oi tupee sentään! Olisipa sepi ottanut kuvan siitä keratiinikasasta. Oli taatusti törmännyt hobittiin, paimenkoiraan -tai mieheen. Urbaanilegendaan nyt ainakin. Sheivaus aiheutti putkiremontin. Hahhahhaa ja karvattomat marsut kasan päälle! Katsoisit karvatuppea kauemmas eli maastoa tuntemattomien on syytä pysytellä ennakkoon merkityillä reiteillä.
Biologinen fakta on, että murrosikäisille ja sen ylittäneille neitosille kasvaa karvoja muuallekin kuin päälaelle. Ei voi mittään. Tätimäisesti vain mietin miehiä, jotka vaativat naiselle rinnat, mutta muut puberteetin merkit eliminoidaan. Hmmmmmmmm. Eräs jannuista puhui estetiikasta. Minusta nyt vain on moraalisesti nätimpää kun mies viilaa naista eikä mielikuvalapsinaista. Lahjoitetaanko sitten karvattomille naisille helpommin turkiksia? Ei avopäätä palele ja noin niinkuin viiksestä pois päin... Sisäinen makrotason feministi on mikroskopoitu. Esteetikko-einari yllätti, koska hänhän väittää, että kauneus onkin kalun silmässä. Onhan sillä silmä muttei se mitään näe. "On pimeässä yksin helppo tallustaa..."
Tässä astuu karvanurmelle sekä maku- että kulttuuritottumukset. Ja siisteyssiskot huiskuttavat karvattomuuden puhtauspilettiä. Ihme vain, että se dirtyin barbie on aina se karvattomin mirri. Suttuinen juttu. Puhtaus on puoli ruokaa ja saippuaa sopan sijaan. Poistetaanko ne, trimmataanko ne vai jätetäänkö ne. Jokainen toivottavasti päättää itse. Aavikko, pusikko, vesakko vai aarniometsä? Kaikelle on tilaa ja tilausta. Olen lukenut.
Ravistan nyt latvakarvat lattialle. Ihmettelen, kun liikutuin aiheesta, edes sen karvan verran. Tämä kirjoitus ei ole sisältöyhteistyö turkistarhaajien liiton kanssa. 'Sint, ut sunt, aut non sint -Olkoot sellaisia kuin ovat tai älkööt olko ollenkaan'. Tuuheaa päivää jokaiselle eikä kaljuillekaan keljuilla!
tiistai 23. huhtikuuta 2013
Sitä sun tätä -älä lukematta jätä
Aamupäivää!
Tämä on minun 200. kirjoitukseni tässä osoitteessa. Wuhuuu! Pömppävatsat jääkööt odottelemaan pömpöösiä juhlapuhetta, me muut vatsaisat liuetaan ohueen perusturinaan.
Olemme viilettäneet pitkin maita ja rautateitä. VR:n mahtitarjous kiidätti meidät Siskon luo Tampereelle. Olikin ihanaa nähdä taas oma Sisko! Noh, oli se Metso -kirjastokin näyttävä. Keltaisten muovikassien hulluuden päivät jättivät kylmiksi. Bläääh. Teini tosin lämpeni Aaverahkalle. Ihmettelen tavaratalon hinnoittelulinjaa. Miksi hintahulluttelut eivät näy hintamerkinnöissä? Tuotteiden hinnat olivat selkeästi näkyvillä -toki. Muttamuttamutta, jotain olennaista jätettiin informoimatta: se alkuperäinen hinta! Miten muuten ostaja voi tietää onko tavaran hinta huumaava vai pelkästään huivista vedetty. Onko olemassakaan mitään alennusta vai tarjotaanko joukkohysterian varjolla pelkkää markkinointikuuraa? Jäi kevyen huijauksen, sumutuksen sekä piilottelun maku. Hullu saa tavaratalossakin olla muttei huijattavissa. Periaatteeni ovat painavammat eli pidin pennini itselläni.
Paikallisella kirppiksellä roikkui mukavan raidallinen käsilaukku. Uskokaa tai olkaa uskomatta, mutta kahden euron hintaa piti puntaroida. Ostaakko vai ollakkos ostamatta, kas siinpä pulma. Siskolta ja Teiniltä loppui huumori... Ostin ne retroraidat. Omaksi onnekseni. Siskon varastoista, purkkien, purnukoiden ja pinojen uumenista meille päätyi tavara kansineen, jos korttikin. Hamstraajasukulaiset ovat kestosesonkia. Kiitän mansalaisittain!
Viime viikonloppuna olimme Savossa. Sehän tiesi sukulaista, savolaista, suolaa, silavaa ja sokeria. Resorittomat sukat ovat aina pop. Lottoarvonnan sijaan jännitetään mahtuvatko kengät vielä sunnuntainakin jalkaan vai onko jalkaholvi antanut myöten suolaisille tulvavesille. Veikatkaa itse miten kävi. Sanoo lammas heilutellen varpaitaan.
Tein sukulaisvierailun luppoajalla joutopajuista koristekehikon ulkokukille. Epäkeskoisuudestaan huolimatta tekeleestä tuli toimiva. Kun tajuu pajuu homma taipuu. Riimittely klenkkaa. Vanhempani olivat leikelleet omenapuitaan. Toimme mukanamme nipullisen hurmaavia oksia pulleine silmuineen. Kukkoistusta odotellen.
Paikallisissa vaatekaupoissa oli rouhuat alejen loppurytinät. Ostamaan, ostamaan, ostamaan. Vielä kun joku toinen jaksaa maksaa ;) Löysin hiljaa toivomani villatakin nahkapaikoilla sekä todella kipeästi tarvitsemani istuvat farkut. Alle kahdella kympillä koko nivaska! Ilo elää aleissa. Teinin koppaan lennähti armyhenkiset sortsit ja virastoanarkistinen juhlamekko hippikierteellä. Upeat päällä. Tarpeellisuus lisää aina käyttömukavuutta.
Kuteista multiin. Olen esikasvatellut tomaatin ja paprikan siemeniä. Sirkkalehdet pörhöllään täällä kaipaillaan aurinkoisia päiviä. Toivottavasti kasvien alut taimettuisivat niin hyvin, että niistä tulisi kunnon kasvusto. Alku on lupaava ja runsaslukuinen eli sukulaisetkin saavat taimisadosta osansa. Jaettu esikasvatus on savolainen sadonkorjuu.
Olihan tässä kaurapuuromainen huttu jutun nälkäisille. Olkaa ravitut!
Tämä on minun 200. kirjoitukseni tässä osoitteessa. Wuhuuu! Pömppävatsat jääkööt odottelemaan pömpöösiä juhlapuhetta, me muut vatsaisat liuetaan ohueen perusturinaan.
Olemme viilettäneet pitkin maita ja rautateitä. VR:n mahtitarjous kiidätti meidät Siskon luo Tampereelle. Olikin ihanaa nähdä taas oma Sisko! Noh, oli se Metso -kirjastokin näyttävä. Keltaisten muovikassien hulluuden päivät jättivät kylmiksi. Bläääh. Teini tosin lämpeni Aaverahkalle. Ihmettelen tavaratalon hinnoittelulinjaa. Miksi hintahulluttelut eivät näy hintamerkinnöissä? Tuotteiden hinnat olivat selkeästi näkyvillä -toki. Muttamuttamutta, jotain olennaista jätettiin informoimatta: se alkuperäinen hinta! Miten muuten ostaja voi tietää onko tavaran hinta huumaava vai pelkästään huivista vedetty. Onko olemassakaan mitään alennusta vai tarjotaanko joukkohysterian varjolla pelkkää markkinointikuuraa? Jäi kevyen huijauksen, sumutuksen sekä piilottelun maku. Hullu saa tavaratalossakin olla muttei huijattavissa. Periaatteeni ovat painavammat eli pidin pennini itselläni.
Paikallisella kirppiksellä roikkui mukavan raidallinen käsilaukku. Uskokaa tai olkaa uskomatta, mutta kahden euron hintaa piti puntaroida. Ostaakko vai ollakkos ostamatta, kas siinpä pulma. Siskolta ja Teiniltä loppui huumori... Ostin ne retroraidat. Omaksi onnekseni. Siskon varastoista, purkkien, purnukoiden ja pinojen uumenista meille päätyi tavara kansineen, jos korttikin. Hamstraajasukulaiset ovat kestosesonkia. Kiitän mansalaisittain!
Viime viikonloppuna olimme Savossa. Sehän tiesi sukulaista, savolaista, suolaa, silavaa ja sokeria. Resorittomat sukat ovat aina pop. Lottoarvonnan sijaan jännitetään mahtuvatko kengät vielä sunnuntainakin jalkaan vai onko jalkaholvi antanut myöten suolaisille tulvavesille. Veikatkaa itse miten kävi. Sanoo lammas heilutellen varpaitaan.
Tein sukulaisvierailun luppoajalla joutopajuista koristekehikon ulkokukille. Epäkeskoisuudestaan huolimatta tekeleestä tuli toimiva. Kun tajuu pajuu homma taipuu. Riimittely klenkkaa. Vanhempani olivat leikelleet omenapuitaan. Toimme mukanamme nipullisen hurmaavia oksia pulleine silmuineen. Kukkoistusta odotellen.
Paikallisissa vaatekaupoissa oli rouhuat alejen loppurytinät. Ostamaan, ostamaan, ostamaan. Vielä kun joku toinen jaksaa maksaa ;) Löysin hiljaa toivomani villatakin nahkapaikoilla sekä todella kipeästi tarvitsemani istuvat farkut. Alle kahdella kympillä koko nivaska! Ilo elää aleissa. Teinin koppaan lennähti armyhenkiset sortsit ja virastoanarkistinen juhlamekko hippikierteellä. Upeat päällä. Tarpeellisuus lisää aina käyttömukavuutta.
Kuteista multiin. Olen esikasvatellut tomaatin ja paprikan siemeniä. Sirkkalehdet pörhöllään täällä kaipaillaan aurinkoisia päiviä. Toivottavasti kasvien alut taimettuisivat niin hyvin, että niistä tulisi kunnon kasvusto. Alku on lupaava ja runsaslukuinen eli sukulaisetkin saavat taimisadosta osansa. Jaettu esikasvatus on savolainen sadonkorjuu.
Olihan tässä kaurapuuromainen huttu jutun nälkäisille. Olkaa ravitut!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)