Alkuiltoo!
Hiisi vieköön tämän päivän. Kävin joululahjaostoksilla ja köyhdyin köyhtymistäni. Sukulaisteni joululahjatoiveet ovat tyyriitä, maku kalliinpuoleinen ja naamat vastustamattomia ;) Yhdistelmä rakentaa kukkarooni asuntoa kuuluisalle matille...
Pari tovia sitten päiväkävelyllä tuli vastaan jotain mykistävää. Erään tuvan ikkunassa oli koreat joulukoristeet. Sitä perinteistä punaista kartonkia ja tontun näköä. Koristeet olivat laitettu ikkunaan huolella -nyt tulee se perinnepoikkeama- ulkopuolelle lasia! No kyllä vain. Piti ihan pohjoiskarjalaiseksi heittäytyä ja möllöttämällä tuijottaa. Ulkonahan ne tontut talsivat. Heräsinpähän hilpeästi päivähorteestani. Kokeilkoon he, jotka uskaltavat! Minulta puuttuu kantti.
Ei niin itsestäänselvää asiaa, etteikö sen voisi tehdä toisinkin. Tämä oli mainio muistutus siitä. Jouluperinteet ovat vain tapoja, jotka voi aina kääntää nyrin -tai ulosalaisin. Se mitä on aina tehty, joka pitää aina tehdä taikka jota ilman ei pidä mitään tehdä, onkin vain haaste katsella sillä toisellakin silmällä. Ehkä kolmannellakin. Eläköön elävä ajattelu, luovuus ja rajattomuus! Jos siltä tuntuu, älä maalaa itseäsi turhaan nurkaan, vaan tuuleta ne nurkat. 'Ars longa, vita brevis -Taito pitkä, elämä lyhyt'. Lyhyt on ihmisikä, joten siitä kannattaa tehdä taidetta.
Mä en kyllä ymmärrä ihmisiä joilla on kohtuuttomia joululahjatoiveita, pitäisi ajatella muitakin kuin itseensä! Minulla sama tilanne kun pitää ostaa jotain ihmeellisiä kaffikeittimiä ym. spesialiteettejä.
VastaaPoista