Traktorinpolkija

Joulukuuta!
Aamua kaikille aamuvirkkusille ja pikkusirkkusille. Minä lepattelin paikalle.

Viikon kylmin päivä osui samalle päivälle, kun minun täytyi kammeta itseni yliopistolle seminaariin. Paukkupakkaspyöräily on taitolaji. Tuntui kuin polkisi traktoria fillarinsa sijaan. Poljin kirskui (sain tietä!), ketjut olivat kuin kiinni hitsatut ja hikilasit päässä näkyvyys myyrätasoa. Kunto meinasi matkalla loppua, mutta uskoa riitti. Hikistä hommaa arktissa oloissa! Olisihan sitä voinut kävelläkin, mutta arjen apostolit valitsevat tämän kyytimuodon, minä en.

Seuraavana päivänä oli pakkanen laskenut lähes parikymmentä astetta. Taivaallista pyöräillä! Fillari kulki kuin siivillä. 'Alis volat propiis -Hän lentää omin siivin'. Voimalauseeksi voimakkaille neidoille -ja pyöräilijöille. Minä sain siis siivet, kun mittarissa elohopea kipusi. Keskellä arkea ja oikeissa sääoloissa voi savolaiselle kasvaa vaikka matkasiivet. Tätä en olisi kesällä uskonut! Ensi kesään valmistaudun vuokraamalla kellarin tai bunkkerin kesämökiksemme. Ei helle yllätä.

Kurkistin mittariin ja voin todeta, että tänään ei tarvitse kiristellä reisilihaksia. Sää siivittää kevyttä poljentaa, jolloin traktorin voi jättää pellon laitaan ja polkaista pellolle siivekkäin polkimin. Olen tänään lentävä lammas!

Katselkaahan ympärillenne, tähyilkää taivaalle ja vilkuilkaa maastoa, sillä joulun alla voi nähdä ihmeitä. Vaikka sitten siivekkäitä fillaristeja!

*
Vinkkaus:
Aiheeseen istuvasti sopii Ron McLarty'n kirja Polkupyörällä ajamisen taito. Se on surkuhupaisan lämminhenkinen vaelluskertomus miehestä, jonka täytyy itsenäistyäkseen, löytyäkseen itsenänsä ja löytääkseen kotiin pöyräillä halki Amerikan. Suosittelen sydämellisille.