maanantai 14. toukokuuta 2012

Nurkkahippaa

Moro!

Se on kevät täällä. Itsestäänselvyyden voi tarkistaa kalenterista, ikkunasta taikka minun lähipiiristä.

Taas myllätään. Joka tuttu, tutun tuttu ja jutun tuttu eli Siskoni ovat vaihtamassa osoitetta. Majanvaihto viikot kuumimmillaan. Voisin väittää, että tämä on joka keväistä väistöliikettä. Osa populaatiosta valmistuu, vaihtaa maisemaa ja statusta. Eräs osa ei vain osaa elää Pirkanmaan ulkopuolella... Jäännösparit toteavat jäävänsä nykyisille sijoilleen kukkumaan, joten pesäpuu on ostettava. Se on se kevät!

Minä olen, pysyn ja pysähdyn. Johtopäätökset ovat päätelmiä, jotka johdetaan esim. lampaasta. Tämä voisi nyt olla se hämärän rajalta hiihtänyt savolainen puolihuumori. Ottakaa vaan osaa eli mukaan mahtuu ;)

En tiedä onko kyseessä keväinen lisävalaistus vaiko muuttavat tuttavani, mutta olen itsekin saanut siivoustartunnan. Tästä voisi tulla pandemia! Kiillottelen karmeja, kierrätän kaikkea, tyhjentelen kaappeja (vain niitä joissa ei nuku rankoja), karsin turhaa roinaa. Pakko se on näinäkin putsi& puunaus -viikoilla todettava, että kyllä tavarat omistavat minut. Sääli. Askeetikko sisälläni o n silmät kiinni. Me omistamme/ meidän huoneneliöissä on enemmän kuin sata tavaraa. Sehän se on se kansainvälinen en omista tavaroitani, vaan tavarat omistavat tilani -raja. Ylitin riman. Rimanalittajat -opastakaa valistaen tietäni! Meidän nurkilla ei toteutunut kansallinen Siivouspäivä. Itse aioin raahata, fillarilla, nyssäkän pojanpoikineen kierrätettäväksi. Tämä on urheiluuuu.

Eli olen hippastellut nurkkieni kanssa. Jahtaan tyhjeneviä komeroita, vailinaisia hyllyjä sekä rompeettomia nurkkia. Minä olen hippa.

Siistiä viikkoa!

*
Vinkkaus:
Katsoimme elokuvan 50/50. Tarinassa kiltti nuori mies sairastuu harvinaiseen syöpään. Paranemisprosentti on nimensä mukainen 50. Pääosan Adam (Joseph Gordon-Levitt) ottaa syöpäuutisen rauhallisesti. Ystävät, sukulaiset ja tyttöystävä eivät taas tunnu osaavan elää Adamin sairauden kanssa. Tyttöystävä laitetaan lähtemään, ystävä (Seth Rogen) kasvaa aikuisemmaksi, vanhemmat saavat osakseen ymmärrystä ja nuori terapeutti (Anna Kendrick) kolmannen asikkaan. Sairaus koskettaa. Elokuva on lämminhenkisen positiivinen olematta imelä. Vakavastiotettava muttei huumoriton. Näyttelijävalinnat, musiikki ja tunnelma ovat onnistuneet. Suosittelen niille, joiden lasi on puolillaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti