keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Suupielisammakko

Howdy!
Minä mokasin. Ei mitään pientä kömmähdystä, jolle wanhat tädit puistavat hymähtäen päätään. Ei, minä mo-ka-sin!! Istun nyt naama nurkkaan päin, punotan häpeästä ja muistelen oliko meillä sittenkin lapsena soraa hiekkalaatikossa.

Pidemmittä puheitta (siitähän tämä lähti!) sylttykupille. Näin tänään opiskelukaveriani pitkästä aikaa. Piiitkästä aikaa. Ihana, herttainen ja suloinen ihminen. Nyt lavalle möngertää se syljen tuoma sammakko. Tutut visailuohjelmista aavistavat jo tästä vihjeestä... muille vinkiksi: Mitä kysymystä ei ikinä -ei sitten niin ikinä- kysytä naisihmiseltä? -A i v a n!

Minä siinä kirkasotsana lopsautan Sen Kysymyksen ilmoille: Onkos teille tulossa jälkikasvua?! (Mistä hiivatin suomifilmistä tuon lauseenkin löysin?!) Ice age 44½. Kaverini toteaa ettei hän ole raskaana. Kukkuuuu, kuka löi osuman pottaan? Mokamokamoka. Ainoakaan feminiini ei halua kuulla näyttävänsä raskautetulta, jos ei sitä ole. Eräät eivät edes tosipullat uunissakaan. Vauvauutisista kertominenkin on ihan oma asia. Huomauttava tiedoksianto jälkiviisauden kera itselleni. Herää pahvi, pääsi palaa jo! 'Nuntio vobis gaudium magnum: habemus papam -Ilmoitan teille suuren ilon: meillä on paavi'. Piippalakki tai pannumyssy päässä. Aivan sama, kuuppa kumisee.

Seitsemän aidon anteeksipyynnön, kumartelujen ja myönnetyn megamokan jälkeen voi todeta, että viisaus ei asu täällä. Pakkohan on se myöntää. Onneksi kaverini ei ottanut/ näyttänyt ottavan asiaa maailmansa loppuna. Toivotaan ettei sitä olisikaan! Mo-ka-sin.

Kerroin korvat luimulla töppäyksestä Siskolleni. Jaettu häpeä on kaksinkertaistettu häpeä. Siskoni totesi, että minulta on viime aikoina lipsunut kerran jos kolmannenkin näitä sammakkoeläimiä suupielistäni! Arghh. Eläkeläiskäävän herjaava henki on saanut otteen aivojeni hienotunteisuuslohkosta. Pieru ihmiseksi. Tai sitten olen vain saavuttanut todelliset mittani. Taas ilmavaivoillaan. Harmittaa niin, että silmissä soi ja korvissa vilkkuu.

Lähden nyt vetämään paperipussin päähän, murjottamaan sohvannurkkaan ja miettimään mitä tulikaan mölistyä. Sammakon reidet sieraimissa. Soraa lapasissa. Kirvelee oma tyhmyys! Opinpahan, että seuraavan tuttavan nähdessäni en heitä huulta, vaan heittäydyn oman huuleni päälle. Vaikeneminen on kultaa ja kurkkulaulu taidetta. Edetään näin.

1 kommentti:

  1. Mokista pahin, ainakin minun mittapuulla! Loukkaantuisin verisesti moisesta kommentista, enkä varmasti tyrmistyksissäni saisi sanaa suusta.

    Onneksi virheistä oppii ja vilpitön anteeksipyyntö antaa ensiapua.

    Sammakotonta viikkoa!

    VastaaPoista