Muru maanantailta

Hei!
Heiluittepa eilen heilan kanssa taikka heilittä, tänään on maanantai. Joten...

Kirjoitan eilisestä. Olin ekumeenisessa messussa. Yhteiskristilliseen jumalanpalvelukseen päästäkseni minun täytyi polkea vain vähän pyörällä, eikä tarvinnut olla lainkaan päästään pyörällä. Paitsi siinä automobiilissä, jolla kaarsimme perille.

Messu pidettiin noin tunnin ajomatkan takana. Jossakin takametsien ja umpimetsän välissä. Suurin osa matkaa oli asfaltoitua tietä, mutta se loppukolmannes... En ole eläissäni ollut yhtä kiharaisella reitillä, monttuisella tieosuudella enkä yhtä pulpattavassa seurassa. Kaksi kolmesta matkaajasta oli terapeutteja. Kolmas oli lammas. Tämä yhteinen jumalanpalvelus oli harrastepiirini kevään päätöskokoontuminen. Sopi mainiosti helluntaiksi.

Olen vieläkin täpinöissäni, innoissani ja liikuttunut messun aitoudesta. Sen hengestä, ilmapiiristä ja koskettavuudesta. Uskomaton kokemus! Kirkkorakennus itsessään oli jo vaikuttava. Se oli pystytetty lahjaksi paikalliselle papille. Sen hirret oli tuotu Venäjältä, sisustukseen oli osallistunut paikallinen väki sekä lahjoittajat monin tavoin. Tilassa tämän pystyi aistimaan. Vahvistava esimerkki yhteisistä arvoista, yhteistyöstä ja uskon voimasta. Minulle kokemuksena syvällisen mieleenpainuva.

Nyt kasaan ajatukseni tähän päivään. En muuten mene yhteenkään virastoon.

Voimallista viikon alkua teille jokaiselle!