Jonossa

Heipä heipä heipä hei!

Olen ollut jumissa. Jonoissa. Vain leipäjonosta olen puuttunut. Syy ja selitys samassa veneessä, joten soudellaan nyt aiheeseen. Tästä tulee pitkä kirjoitus.

Niin, olen jonoillut. Päivänsä voisi käyttää muuhunkin, mutta saadakseen arkensa sujumaan, on minun täytynyt nököttää viraston jos virallisemmankin jonoissa. Ne kanssaihmiset, jotka istuivat vieressäni, olivat vuoronumeroineen linjassa, elivät virastoaikatauluja tietävät mistä kirjoitan. Jono-odotus-lomake-ulos. Tuskin kukaan haluaa tulla ihmisenä leimatuksi, mutta moni kansalainen toivoo, jonottaakin, leimaa otsan sijaan papereihinsa.

Jonotus. Entisen Neuvostoliiton kaduilla ja kulmissa maatuskat jonottivat mitä milloinkin. Jonon hännilläolija ei välttämättä tiennyt mitä oli tarjolla, mutta jono kieli mahdollisuudesta. Jotain on kenties saatavilla. Toiveikkaina liityttiin letkaan odottelemaan. Arkista puuhaa, julkista tavanomaisuutta. Kukaan ei itkenyt kiinteistön hintaheilahteluita, jos leipäjono ilmestyi omille nurkille. Tänään Suomessa nyrpistellään neniä verhojen raoista, lasketaan yhtiövastikepennejä ja taivastellaan eräiden elämänmenoa. Elämä menee jonoissakin. 'Quasi mures semper edimus alienum cibum -Niinkuin hiiret me syömme aina toisten ruokaa'. Näinpä. Tyytymättömien, kitsaiden ja puusilmäisten eväspalojahan koko yhteiskunta nakertaa (mm. lehtien palstatilaa vievät itsearviot). Itselle kaikki, itsensäkaltaisille jotakin ja "niille toisille" ei mitään.

Köyhyys laittaa jonottamaan. Köyhyys, vähävaraisuus, pieni- ja keskituloisuuskin. Ai-van! Suurin osa suomalaisista on jonossa. Jonotetaan kassalle (mitä suurempi marketti, sitä pidemmät jonot, koska sitä edullisemmat hinnat), jonotetaan terveyspalveluita (hoitoa saa joskus, muttei jonottamatta), jonoillaan ruuhkissa (töihin on pitkä matka, palkka pitää hakea kaukaa), jonotetaan puhelimissa ohjeita, aikoja, palvelua... Me olemme jonottava yhteiskunta!

Meidät altistetaan jo pienestä jonoiluun. "Täytyy odottaa vuoroaan, ei saa etuilla..." Koulun pihoilla muodostettiin jonoja, suorin jono oli se ansioitunein. Armeijat marssivat riveissä, sotilaat ovat olka olkaa vasten jonoina, pennoset tulevat palkkapäivinä noroina. Haudat, talot, kukkapenkit järjestetään rivijonoihin. Järjestäytynyt yhteiskunta on jonossa. Jonoina kaikkialla. Järjestelmällisen ihmisen tavarat, asiat ja ajatukset ovat rivissä. Ainoat kerrat, kun opitut jonotuskäytännöt rakoilevat, ovat eräiden myymälöiden alemyynnit. Hulluuden päivät! Rynnitään, kiilataan, kiistellään, kiristellään. Kuka siellä jonottaa? Lähes jokainen. Sovituskoppiin.

Jonottamisessa on kinkkinen logiikka. Mitä pidempään joudut jonossa kyykkimään, sitä vähemmän aikaa sinulle ja asiallesi on varattuna aikaa. Sisään-lomakkeelle-ulos-käsittelyyn. Sitten odotellaan tuloksia, päätöksiä, ollaan jonossa. Yksityisissä palveluissa maksetaan usein ajasta. Maksetaan siitä ettei tarvitse jonottaa. Halutaan aikaa omalle asialle, ei jonoissa oloiluun. Laatuaika on maksettuja minuutteja. Jonottamalla haetaan jotain halvalla, letkan ajattomuudesta ollaan valmiit rahastamaan. Tämä on nykyajan anekauppaa! Toisille jonottamattomat palvelut ovat taivaallinen vaihtoehto. Taivaspaikka on suhahtaa jonon ohi, ihan vippinä. Hippula vinkuen. Jonotus on kuin kiirastulta. Kärvistellään pakosta, koska kukaan ei ole ostanut lyhennettyä odotusaikaa.

Eräät jonottavat elämää. Elinsiirto-, adoptio-, hedelmöityshoito- tai kelanpäätösjonoissa elävät tietävät, että eletään odotellen. Vuoronumerolla ei ole enää niin suurta väliä. Nyt jonotusaikaa mitataan eri mittareilla, erilaisilla arvoasteikoilla. Voimia!! Yhdet jonottavat laukkuja, kosmeettisia muoviosia tai autoja. Merkistä ollaan valmiit odottelemaan. Pilviin kivutaan. Jonottamaan käs'veskaa... Taivas ja helvetti samoissa vuorissa. Helvetillistä joutua odottelemaan, taivaallista saada kassi käteen tai kumipyörät takapuolen alle. Jokainen valitsee oman jononsa. Minä olen jo omassani.

Virastojonoissa olleet tietävät, että jonotus on jojoilua. Eestaas, eestaas. Taas. Lomake lomakkeelta teet tiliä kaikesta. Yritystä sovittaa oma elämä viraston päätöskäyriin. Sovinkosovinko? Päätöksiä kiikutetaan virkailijalta toiselle, kolmannelle ja kiukaalle. Jonoilija ei voi olla vinoilija. Sinua saa katsoa vinoon, laittaa alimmaiseksi pinoon. Jonottamaan toiseen virastoon. Vaatia jonotusta. Uskomatonta, mutta arkista todellisuutta.

Pitkään aikaan pitkä jutunjuuri. Nyt lähden hulmuavan valvattomaan sunnuntaihin käsiksi. Vapaata päivää jokaiselle!