Simppelisti syksyyn

Sunnuntaita suloiset& sulokkaat!
Se on syyskuu. Makustelkaa nyt tekin... syys kuu! Syksyn kuulas lähtölaukaus. Tässä maistuu märkä multa, aamu-usva, sienet, varisevat lehdet ja minun sieluni sisäinen onnen värinä. Onneksi kesää ei ole enää päivääkään jäljellä!

Syksyn saapumisen huomaa siitäkin, että kesän aukioloajat on eletty. Suosikkimestamme -kaupunginkirjastokin- on taas auki lauantaisin. Ahhh! Viime viikolla kirjastolla oli poistokirjojen myynti. Luulin tulleeni Hulluuden Päiville! Alkushokin jälkeen (vedettyäni varpaat turvaan päkiän alle ja vuorattuani kylkiluut kassilla) todellisuus oli totta eli kirjastossa oltiin. Pakko saada -ostoshuuma oli ahdistavaa. Ilma, into ja itsestäänselvyydet loppuivat alkumetreillä. Ihmetys jäi. Vieläkin hämmästelen parin mamman formuloiden aika-ajolähtöistä kurvailua lastenrattailla. Renkaita, pirpanoita ja toisten jalkoja voi ulvottaa ihan arkiympyröissäkin -valittaen todettava. Elämänsisältö voi siis olla edullisista kirjoita kiinni, vaikka halvalla mentäen. Ankeeta.

Nyt tasokkaampiin tarinoihin. Vanhempani piipahtivat eilen. Jehnaa! Toivat olkkarin ison mattomme (oli pesulapalvelu Mamma& Pappa Oy:n jäljiltä Savossa) sekä Siskolle tarpeettoman sohvapöydän. Nyt meillä on olohuone! Se entinen sohvamme -phyiphyi!- oli kooltaankin sohvamaailman Kim Joku Il. Vanhemmilla riitti ihmeteltävää kuinka paljon tilaa meidän olkkarissa oikein onkaan, kun se istuinlaivalaatikko on poistunut. On tilaa, on istuinta, on ryhtiä. Oi iloa! Sohvapöytäähän meille ei aiemmin mahtunut (takaseinä oli liian lähellä...), nyt Siskon lahjoituspöytä istuu täydellisesti. En liioittele. Aasialaisvaikutteinen muotoilu, orientaalikuviointi ynnä venäläisväritys tekevät kalusteesta huikean! Bonuksena tietysti, Savostahan tässä ollaan lähtöisin, ilmaisuus. Ilimane!! Hyväntekeväisyyttä sukulaisten hyväksi. Kannatetaan!

Teini intoutui laittamaan eilen tukkani kiharoille. Hulppeeta arkiluksusta! Ei minulla aiemmin olekaan ollut farrahfawcettmaisia kutreja. Eilen oli. Kuontalo oli upea! Tunsin olevani yksi Charlien enkeleistä, se rubensmainen. Kiharat hulmuten oli siivekästä lepatatella kaupasta toiseen. Oli syytä hymyyn, sillä tukka oli hyvin ja rannekellosta loppui patterit. Vaan mitäpä tuosta, koska kiharat istuivat täydellisesti. Asenneilmailun jälkeen oli hyvä maadoittua: syödä muikkukukkoa luomuvoin kera paljain sormin. Njam! Tähän eivät ameriikantähtöset taivu. Täällä letkistellään notkeina. Minä kukkoilen tänäänkin, suupielet kiiltäen. Njamnamm.

Tukastakin saa niin paljon enemmän asiaa kuin tikusta... Nyt puikkoihin, jottei punainen lanka unohtuisi. Saimme eilen kasan lankoja ja yhden sukkapuikot. Teini neuloo minulle pitsibaskerin (väri ruosteenpunainen, lanka samettinen). Huimaa, kun on noin lahjakas& sydämellinen lapsi!! Itse teen kuviolapaset (väreinä petroli, sinappi ja tiili). Ne on ne tulevat syysviimat, kun laittaa varustautumaan... Ja kupliva into tehdä itse.

Tämä juttu pysyy nyt näpeissä. Kerroin joskus aiemmin sormikkaista, joihin kirjoin slaavilaiskukkia. Ne ovat nyt käyttövalmiit. Pientä viimelangan kiertoa täytyi tehdä, sillä en ollut keskuskuvioon absoluuttisen tyytyväinen, vaan ny olen! Sormikkaat ylittivät odotukset -kelpaavat jopa Teinille! Sormella osoittamatta kannatti väkertää.

Olisikohan tässä ollut nyt kaikki? Napaa ravistamalla ei tule kuin vatsalihaksia, joten annetaanpas olla. Tempaistaan turinat toisellekin kerralle. Toiste siis. Suhisevaa sunnuntain jatkoa, syystuulia sekä säpisevää eloa!