Elävissä kuvissa

Aamua!
Morning has broken! Meillä murtui muutakin: vettä tulee kuin esteristä. Kuka tässä valittaa? -En minä ainakaan! Syyssateet...

Kävin elokuvissa katsomassa Woody Allen'in uusimman rainan. Tämä on ennemin tapa kuin tapaus. Eipä ylity uutiskynnys. Asiani on kuitenkin suurnärkästys. En ole eläissäni ollut elokuvissa, joka olisi yhtä tehokkaasti jälkiäänitetty by leffateatterin penkki! Palkattomana sanoittajana en ollut minä (epäilijöille tiedotteeksi). Pajatus kiiri halki penkkirivien.

Tätä elokuvaa elävöitti kommenttiraidat edestä ja takaa. Joka kohtaus, repliikki sekä juonenkäänne oli sanoitettava uudelleen. "Noh, johan on". "Mitä se nyt noin?". Sitä minäkin mietin. Eläviä kuvia kyllä dubataan. Tämä versio oli täysin dumbattu!

Kaikuselostus leffateatterissa saattaa olla yhteyttä luovaa toimintaa, yhteisöllinen harrastus ja mukavaa ryhmähupia, mutta jälkiääntelijät hei -antakaa suuvuoro myös näyttelijöille! Pieni on pyyntöni. Elokuvan musiikkikin täytyi kuunnella kotona toistamiseen, kun osa meni ohi. Enkä muuten laita juttuun teurastajanlisää.

Kuuluvuushaittojen ohella minut yllätti myös parin päiväkodintädin (kertoivat viikkokuulumiset toisilleen, joten osani sain minäkin) leffaeväät. Toinen kaivoi käs'veskastaan väliin jääneen lounaan ja pisti aterioiden. Kyllähän sämpylät, lihapata ja salaatti vievät voiton mm. karamelleistä. Tätikin sen ääneen totesi. Tottahan toki! Minä imeskelin hiljaisena sitä salmiakkiani... En ole itse koskaan tullut ajatelleeksi, että hirvipaistin voisi syödäkin esim. epookkidraaman aikana. Slurputislurputi vaan, laitetaan haisemaan, mahat vaikertamaan!

Olinpa eläväisissä kuvissa. Tarjousnäytökset vetävät puoleensa... palapaistissa huojuvia keski-ikäisyyksiä. Savolaisen lampaankin omin eväin. Ei makeaa mahan täydeltä, vaan kuoriperunat kitusiin. Oihh!


Jk. Heräsin yöllä riitaan. Ensi kuulemalta luulin, että mies huutaa haukkuvalle koiralleen. Sitten höristelin korvanlehdykästä unihiekkaa ja hämmästyin: sain selvää koiran puheesta. Mies raivosi siis naisensa kanssa. Eläimellistä menoa!

*
Vinkkaus:
Tämä yllä mainittu ja päälle selostettu leffa oli siis Woody Allen'in To Rome With Love. Elokuvassa risteilee useampi tarina taustanaan ikuinen kaupunki. Kertomuksissa mm. arkkitehti (Alec Baldwin) tekee aikahypyn nuoruuteensa, jossa (Jesse Eisengerg) hän itse muistelee kokemaansa rakkautta (Ellen Page'en). Vasta avioitunut pari eksyy toisistaan ja Woody itse haluaa tehdä paikallisesta hautaustoimiston johtajasta oopperatähden. Suihkulaulajien aatelisen. Ihan tyypillistä Allen'ia. Näyttelijät ovat osaavia, osiinsa istuvia, vuorosanailu nokkelaa, pari psykoanalyyttista vitsiä ja taustaelementtinä jälleen ihana kaupunki. Ei Woody'n paras elokuva, mutta kepeä ja viihdyttävä laaturaina aikuisempaan makuun.