Tasaisella pinnalla

Aamua!
Olen ollut hereillä jo piitkään. Teinin prinsessoidessa aitona ruususena, olen kuunnellut -hiljaa- suosikkigospeleita ja voimaantunut. Tänään on sunnuntai.

Mitähän tässä purkaisi? Purnaamaan en nyt ryhdy. Olen käynnistänyt (sekä käynnistynyt itsekin) todella graduni tekemisen. Valmista tehdään, niin että otsassa soi! 'Nil est dictu facilius -Mikään ei ole helpompaa kuin sanoa'. Juu-u. Gradukin on helpommin sanoitettu kuin toteutettu. Vuan, tehhääntehhään. Pakkohan se on todeta, että nyt on tekemisissäni potkua. Vanha miihaava lammas on jätetty kesälaitumille hörppimään soisten selitysten lähteistä.

Meillä on kaikki, ihan kaikki, tasaiset pinnat kirjojen peitossa. Jopa sänkyyni on kulkeutunut luonnoslehtiö, opus vuodelta 1912 sekä käsikirja aiheesta X. Minä sitten teen gradua. Ilahduin eilen kuinka kivuttomasti pystyin lukemaan ulkomaankielellä painavaa tekstiä ja miten paljon lukemastani sain. Siltikin olen ihan alussa gradunorsuni syömisurakassa. Palanen kerrallaan, suupala kerrallaan... Ähkyä odotellen.

Muutenkin viikko on ollut harvinaisen "täydesti" eletty. Olen ollut harvinaisen juurevasti kiinni kaikessa. Olen järjestellyt iso-gee asioita, sopinut käytännöistä ja saanut kuulla, että useampi vapaaehtoinen on valmis vapaaehtoiseksi. Huisia. Toinen ohjaajani (ei Apumies, vaan Tuhannen alan dosentti) halusi mielellään olla edelleen prosessissa mukana. Hän näkee aiheessani jatkon mahdollisuuden. Huimaa! Jotenkin käsittämättömän suurta, kun joku itselle tuntematon uskoo kykyihini pelkkien bittiviestien perusteella. Hiljaiseksi vetää.

Väittelijän kanssa puhuimme vakavia -ainahan me. Päädyimme nyt siihen, että me todellakin muodostamme yhdessä yksikön. Emme suostu seurustelemaan, mutta yksiköksi taivumme. Istuvaa näin. Olen tasaisemmassa maastossa tässäkin kuviossa. Kuten todetuksi tuli, olen elänyt viikkoni vahvasti. Olen yksiköitynyt!

Ensi viikolla alkaa taas pyöriä kansalaisopiston kurssini. Jehnaa! Saan joka viikkoisen harrasteannokseni, pari lisäkierrosta arkeen ja oheisuran arkiajatuksille (jotka nykyään koostuvat lähes ainoastaan iso-geestä ja iso-geestä). Syksy rullaa tasaisesti.

Pomppaan nyt kirjapinon ääreen. Tekemisen puutetta ei ole. Kirkasta päivää teille!

*
Vinkkaus:
Kävimme Teinin kanssa katsomassa uuden kotimaisen elokuvan Puhdistus. En ole lukenut kirjaa, joten ilman alkuasetelmia mentiin. Elokuva oli harvinaisen rosoinen ja paljas ollakseen kotimainen -yllätyin positiivisesti. Tarina kulki, se oli täynnä väkivaltaa, pakkomielteitä, voimattomuutta sekä elävää rakkautta. Laura Birn pääosassa on loistava. Hänen ilmeikkäät kasvonsa kertovat sen, mitä muuten ei sanota tai haluta näyttää. En suosittele leffaa kaikkein herkimmille. Suosittelen tätä kaikille heille, jotka haluavat nähdä tarinan, joka jää mieleen tai jonka nähtyään ei jaksa puhua.