Hystt!
Ollaan ihan hiljaa, pintahengitellään ja noin niin kuin pois päin.
Olen graduani piilossa. Tämänmoinen yllättävän uuttera istuminen koneella jumiuttaa niska-hartiaseudun nopeammin kuin aletuotteet häviävät kaupoista eläkeläisten kärryihin. Auuu! Nyt piilottelen lopun iltaa iso-geeltä. Vaan eipähän tekele osaa etsiä minua... koneelta ;)
Toinen asia, joka piiloutui oli hartiani. Katoamisilmoitus olkaseudustani on tehtynä. Hartioihin sattui niin sapelisti, että tiesin niiden roikkuvan mukana. Aiheesta kärrynpyörään. Olen kuullut taukojumpasta ja ryhtiliikkeestä ja ergonomisesta työasennosta jajajaja... Minä valitan välittämisen sijaan ja jatkan koneella kyyhöttämistä! Hartiat korvan taakse ja ryhtiä asiaan.
Niin minne ne luonnonhengarit nyt hävisivät? -Uuteen villatakkiin nääs. Ostin itselleni akryylitakin. Opiskelijabudjetilla ei kashmirissa köllötellä. Ellei ole tehnyt töitä hartiapankki periaatteella tai hartiavoimin. Taikkas vaikka velkaantunut olkiaan myöten. Onhan näitäkin. Uutukainen neuletakkini imaisi olemattomiin voimistelijamaiset (haaveissa vain ootte mun!) olkapääni. Teini tuli, näki ja julisti: näytän plussapallon ja limsapullon jälkeläiselle. Näytin, näytin! Karkurihartiani olivat lähteneet liiroon, litomaan tai liuenneet. Puff! Salamannopeasti ja täysin ääneti. Tämä villatakki on hiljainen vaate, joka lähtee äänekkäästi palautukseen. Pyörin vain luonnonturkissani. Todella harteikkaana... Juupa juu.
Hiljennyn nyt hiljaiseksi. Piilottelen huomiseen gradultani. Ja pyörittelen asian sijaan olkaniveliä. Hiljaiset hupinsa hurskaimmallakin. Se en ole sitten minä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti