sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Viikkokatsaus viikkoon

Sunnuntaita taitavat ja aikaa taittavat!
Joko se viikko meni?! Tehdäänpä katsaus menneeseen. Nämä ovat savolaisen 5+2 päivää arkea. Epätavallisuus tuli, näki ja voitti.

Ystäväni toiselta puolelta (ei, en oikeasti tunne Darth Vader'ia) Suomea teki alkuviikosta yllätysvierailun. U-pe-aa!!! Todellisilla ystävillä ei ole kultaa taskuissaan, vaan kultaa sielussaan. Parempaa ajankohtaa visiitilleen ei olisi voinut olla. Pari päivää meni turisten, kahvinpapuja ryystäen, tuntoja tilittäen. Olo keveni.

Ystäväni edellinen suuryllätysvierailu osui samalle päivälle, kun soitto viimeisimmistä kesätyötarjouksesta. Suostuessani jobiin mahdollistin kohtaamisen Väittelijän kanssa. Sitähän minä en silloin tiennyt. Marraskuun maanantaina taasen Ystäväni ei tiennyt, että Väittelijä on siirtynyt yhteisajastamme yksityiseen kellotukseen. Kohtalo havisuttaa taustalla toista siipeään.

Antaessaan saa -ikioptimistinen väittämä on osoitettu pitäväksi. Epäitsekkyys suo enemmän kuin tiukka omastaan kiinni pitäminen. Annoin maalaamani teoksen lahjana, ilman merkkipäivää merkityksellisenä päivänä, eteenpäin. Sain jo saman vuorokauden aikana pyytämättä itselleni puualustan, johon maalata seuraava. Että voi ihminen olla onnellinen yhdestä laudanpätkästä! Se ei ole se pala koivua, vaan se kokemus uudesta materiaalista, oppimisesta, kokemuksesta... Oi. Kiitollisuus on kantava voima.

Sitten asiapompitaan jouluun. En olisi uskonut, että kimalteleva muovi voi saada minusta otetta. Hahh, kuinka väärässä voikaan lammas olla. Ostimme (nyt perussloganin vuoro: kun halavalla saatiin) poistotarjousten alelaarista havukranssin. Aitoa öljyjalostetta. Kaupan vahvistuttajaksi pari rasiallista hyperhalpoja lisätilpehöörejä ja voilà - me askartelimme uuden oviseppeleen. Itseään kieltämättä kierrätimme tietenkin edellisen koristeen koristeet uuden koristukseksi. Atshiisus kun voi ameriiiikkalaisuus on ajankohtaista. Kranssi on esikuvansa mukaisesti suuri, noin 45 cm. Ulko-oveen on lekailtava suurempi naula, jotta kausikoriste olisi ja pysyisi.

Löysin kirjastosta kiinnostavan romaanin. Toivottavasti moni muukin! Ilo lukea pitkästä aikaa muutakin kuin gradumateriaalia. Annan itselleni luvan. Tänään Teini haluaa leipoa korvapuusteja. Hänpä siis leipoo. Arki maistuu. Onhan sokerilla antibakteerinen vaikutus :)

Antoisia arkihetkiä, elämänretkiä jokaiselle!

2 kommenttia:

  1. Ameriikan meininkiä täälläkin, tosin kuppikakkujen muodossa. Lidli ei ole tuottanut pettymystä ennen, mutta tänään niiden tee-se-itse-kuppikakut saivat vannoutuneimmankin pullahiiren jättämään syötyjen känttysten määrän yhteen. Thyi! Onneksi teillä Teini tekee alusta loppuun itse ja maistuvasti.

    Joulukranssi pitäisi tännekin taiteilla, sen kyllä aion tehdä alusta saakka itse, virheestä viisastuneena.

    BlingBling!

    VastaaPoista
  2. Teinin korvapuusteista tuli jättimäisiä -jihaa! Ilmavia, voisia ja pian kadonneita. Kannattaa kokeilla teilläkin kotona!

    VastaaPoista