Meneehän se näinkin

Aamua raikkaat!
Älkää nyt hätääntykö, en aio enää puputtaa poliittista lehdykkää. Se lehti käännettiin jo. Tämä aihepiiri kampeaa kirjoittajansa niin kovin kevyesti haja-ajatusten alueelle. Taajaman sijaan tullaankin taajaan jakamaan subjektiivisia sukkeluuksia. Toisten mielestä juuri ne ovat kultivointuneinta mitä tästä määkijästä irtoaa, toisista taas silkkaa sapekasta sopotusta. Niin niin. Hapan+kerma on crème fraìche ;)

Ruokateemalla jatketaan. Tämä jankkaava aiheeni on kuin 'crambe repetita- kerrattu kaali'. Asia jota toistetaan, jauhetaan ja kerrataan. Aivanaivanaivan. Ihan kuin kaalia söisi: Se palkkani on edelleen tulematta! Kuitenkin sen tulemista lupaillaan kuin Raamatusta luettaisiin. Uskon vasta, kun tililläni kahisee. Kukaan ei ole nähnyt, kuullut eikä ymmärtänyt minne ne lähettämäni ja paikalle saapuneetkin tositteeni ovat ilmiintyneet. Paperinsiirtelijöiden asenne kertoisi, että Tylypahkaan.

Tämän katoamattoman palkkani kadottua (palkankääntötemppu silmää räpäyttämättä!) toimistomafia ilmoitti minulle hyvin ilkeilevällä tavalla ettei minulla ole enää mitään syytä toivoa, uskoa tai kaivata sijaisuuteni jatkuvan. Harmi! Loppujen lopuksi työ oli hyvin mielenkiintoista. Sääli, että se loppui näin. Minähän vain tiedustelin, missä saapumaton palkkani luuraa..!! En kaivannut enkä etsinyt syyllistä leväperäisyyteen. -huokaus-

Nyt muihin puihin. Paikallisessa kirjastossa on nappikeräys. Määrärahabudjetti on tulkinnanvaraista, luettavissa rivien välistä. Pilkkua viilaten tässä on kyse hyväntekeväisyystempauksesta. Lahjoitusnapeista kirjaston henkilökunta tekee koruja, jotka myydään Afrikan lasten hyväksi. Osallistun pussillisella!

Toinen onnistunut idea on ihan omista nurkista. Askartelin tovi sitten mainoslehtisestä pieniä ruusuja tauluksi. Malli oli tukan alta, materiaali ilmaista. Toimi! Piikittömän onnistunut näpertelykokeilu.

Eräs kokeiluni ei juurtunut aivan yhtä hienosti. Yritin idättää/ kasvattaa mandariiniä siemenistä. Kasvunihme jäi näkemättä. Hieman juurettaa! Ajattelin, että sitrushedelmä olisi sopivan simppeli aloituskokeilu. Ajattelen nyt toistekin. Joku Viher Peukaloinen oli saanut kasvatettua kardemummankin. Ihmeen idättäjät. Gradunikaan ei idä.

Loppuun tyhjä uutinen. Kirjaimellisesti. Vihdoinkin ne taloyhtiön roskalaatikot on käyty tyhjentämässä. Hallelujah!! Tyhjästä saa harvoin irrotettua näin paljon riemua. Elämä on suurta, ilonaiheet pieniä. Näillä mennään.

*
Vinkkaus:
Pakkohan se on jakaa leffauskoaan. Woody Allen'in uusin elokuva Midnight in Paris on juuri niin romanttinen kuin nimestä voi päätellä. Kihlapari Inez (Rachel McAdams) ja Gil (Owen Wilson) lomailevat taianomaisessa Pariisissa. Häät ovat suunnitteilla ja yhteen pitäisi mennä, mutta parin odotukset elämältä ovat kovin erillään. Päähenkilö Gil pakenee odotuksia Pariisin yöhön, jossa hän siirtyy ajassa kultaiselle 1920 -luvulle. Siellä hän tapaa idoleitaan, löytää ihanan Adrianan (Marion Gotillard) ja vastauksen elämäänsä kaihertavaan peruskysymykseen. Elokuvasta tunnistaa helposti ohjaajan. Tarina on kepeä, viehättävä, nokkela ja rakkaudentäyteinen. Se vie mukanaan. Vinkkaan tätä onnistuneiden onnellisten elokuvien ystäville.