Vedetään hatusta

Päivää!
Torstaihan se täällä. Viikon toiveikkain päivä. Toivotaan, että näin olisikin.

Hypätään suoraan syvään päähän. Sain palkkani. Se sitten tuli vihdoinkin. Palkka ei ollut edes sitä kirpun pierua. Minulta oli höylätty ennakkoilmoitusta paksumpi siivu tunteja päältä eli 20 työtunnin sijaan sain palkkaa vain seitsemältä tunnilta! Kirstupäällikön arvio tehtävieni laajuudesta. Jepjep. Palkkani tuli, talous kaatui. Itkin.

Palkkailmoituksen ohessa oli sadannet pahoittelut viivästyksestä. Tyhjä ele, tyhjiä sanoja. Minä odotin palkkiotani lopulta kuutisen viikkoa. Kenen opiskelijan talous kestää tilin odottelua kuutta viikkoa?! Kirsikkana kukkukakussa oli tieto, että nk. kadonneet palkkiotositteeni, verokorttini (se uusin) ja muut asiahärpäkkeet löy-tyi-vät!! Ei tietenkään minun toimesta, vaan päättömien viraston lokerikosta B. Olivat kurkkineet liki kuusi viikkoa aina vain A:ta. Anaalista touhua tosiaan! Pahoitteluilla ei makseta vuokraa, ei palkkiollanikaan. Talousfakta.

Koko vuokraa taas ei voi maksaa, koska syödäkin täytyy. Elinolofakta. Säädin, soittelin, sohin ja sähelsin. Nyt olen sosiaalitoimen käsittelylistalla. Minun elämäni, arkeni, rahani, kaikki on paperisoitu. Minun ei auta kuin odottaa mihin joku toinen päätyy minun todellisuuteni käsittelyssä. Dokumentoituna koko elinpiiri. Nyt jännitän mihin käsittelijän vaaka kallistuu. Olenko positiivinen asianomainen vaiko omatoimikämmäri negatiivisine talouksineen. Olen tässä jamassa, koska tein töitä! Opiskelijan arkea... ja niin pois päin. Huumoria ei enää irtoa. Ravistelin hihatkin paidastani taustatietoihini, vedin hattua kouraan ja otsan syvälle nöyryytetyn suohon. Hauskuus rapisi. Näissä saapikkaissa minä nyt kuitenkin seison.

Pakkasta on vähän, silti kylmää. 'Quaerite, et invenietis -Etsikää, ja te löydätte'. Minä tosiaan etsin tästä episodista sitä Suurta Opetusta. Opiksi on otettu, opittukin on jo jotakin. Viisaus on vielä kristallisoitumatta. Ehkä jo huomenna aivastan timantin! :) Pitäkää peukkuja!

*
Vinkkaus:
Tällä hetkellä huumorini on pikistä. Joten vinkkaan luettavaksi Kalifornian aurinkoon sijoittuvan Don Winslow'n dekkarin Raakalaiset. Tarina on hyvin machomainen versio kolmesta muskettisoturista. Huumori on mustaa, asenne vieläkin mustempi. Eettinen Ben, vähemmän eettinen Chon ja yhteinen esteettinen tyttöystävä Ophelia myyvät menestyksekkäästi marihuanaa. Menestys on taattua, kunnes kolmikko sotkeutuu meksikolaiskartellin naruihin. Kirjan kieli on nasevan lyhyttä sekä nokkelan lyhennettyä, henkilöhahmot kovia ja tapahtumat nopeita. Kirjan loppu on yllättävän pehmeä. Erilainen dekkari, johon olen totuttautunut. Suosittelen siis vaihtelunhaluisille, adrenaliinia kaipaaville sekä amerikkalaisia dekkareita suosiville.