sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Päiväni perhosena

Sunnuntaita!
Tänään on hyvä päivä olla perhonen. 'Est! Est!! Est!!! -On! On!! On!!!'

Ja naapurimaassamme on uusi vaaleanpunainen siniverinen. Herttuaalisen herttaista. Aateliset onnitteluni!

Viikko on viilettänyt sellaisella vaihdilla, että tukkakin vaaleni. Todellisuudessa Teini raidoitti kuontaloni. Hienovaraisia vauhtiraitoja hiekoitussoraisten pyöräteiden ritarille. Toimivaa vaaleutta.

Vanhempani ostavat/ maksavat syntymäpäivälahjaksi uudet silmälasit. Superiii! Nyt näen katsoa vaatimatonta pennipussiani tarkennetulla näöntarkkuudella. Köyhää on, vaikka katselisi uusien linssien läpi. Luulen, että jo ensi viikolla näkökykyni terävöityy, linssit suurenevat ja ainoastaan lasien kehykset ruskistuvat. Minä olen edelleen se kalmon kalpea lammas (väpivärjätty kautta vuoden/ vuodan). Toiset on luotu... kalvakoiksi.

Värikkäimpiin juttuihin. Lähdemme tänään saalistusmatkalle kirppikselle. Se on oikea toivioretki, sillä lukemattomat ja järkevästi hinnoitellut sisustuslehdet ovat kiikarissani. Helpommin kirjoitettu kuin luettu. Välistä tuntuu kuin etsisin uhanalaisia lajeja. Naurettavaa rahastusyritystä on ollut riittävästi havaittavissa. Joku talouseinari pyysi vuoden 2007 naistenlehdistä 2 euroa kipaleelta!! Pakko se oli nauraa ääneen -kahden euron edestä. Oli nääs niiiin suuri otsa hinnoittijalla. Rajoitukset ne on ahneen kaistallakin. Minä ajoin ostamatta ohi.

Viime viikon loisto-ostos kirpputoripenkojaisista oli Teinille löytynyt lukion kurssikirja konkurssivapaalla hinnalla. Tahtoo tietoo! Minä taas kaappasin pussillisen miehiä puolella toista euroa. Totta! Ne ukkelit olivat ytimiään myöten puuta, pieniä pähkinänsärkijätyylisiä hahmoja. Entisiä toyboykia, nykyisin vain leikkien kolhimia veteraaneja. Koreita kavereita edelleen.

Joten, tänään on kepeä päivä olla perhonen. Asenne antaa siivet. Ilmavaa sunnuntaita teillekin!

*
Vinkkaus:
Viihdearvoltaan painava, mutta tarinaltaan hyvin kevyt lukupalanen on saksalaisen David Safier'in romaani Huono karma. Kirjassa itsekäs uraohjus Kim kuolee nololla tavalla syntyen uudelleen nolompana -ja muurahaisena. Sitten matona, marsuna... Kimin on kartutettava hyvää karmaa vilpittömillä teoillaan, jotta hän pääsisi jälleensyntymien kierteestä. Matkatoverina hänellä on historiallinen Casanova. Huumoria kirjassa on ripotellen, juoni ennalta-arvattava ja loppu itsestäänselvyys. Välipalalukemistoksi, puolitehoisten päivien täytteeksi taikka uhriksi jonninjoutavuuksille. Tämän kirjan voi lukea neljäsosa silmällä tai olla lukemattakin.

2 kommenttia:

  1. Ilmava on ollut sunnuntai täälläkin ja kirppikseltä tarttui verhon lisäksi matkaan kokemus etelä-suomen lähiö-ostarin yleisvessan yököttävyydestä. Kokemus antoi siivet ja varmuuden pikaisesta paluumuutosta Tampereelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äkkilähtöä ja aikaa nopeampaa paluulentoa kohti Mansea! Paluumuuttajat ovat pop!

      Poista