sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Rikkivetyinen yllätys

Sunnuntaita!
Kevään kukkujija paikalla? Noh, ainakin kirjoittaja.

Nyt olen absoluuttisen varma, että epäonnen Murphy on kusaissut minun sekä fillarini päälle. Ukko M. lirusteli jo alkuvuodesta, mutta vaikutukset tuntuvat kertaantuvan kuukausi kuukaudelta. Ankeaa on.

Nestesuhun viimeisin uhri on tuo fillarin takakumi. Etukumithan uusittiinkin pari (!!!) viikkoa sitten. Tyhjää soi takapuolisko. Litteä ja latteaa. Ei auta kun t a a s kiikuttaa-kitkuttaa polkupyörä korjaamolle. Tasan tarkkaan taas! Vilkuttaa hyvästejä etääntyville penneille ja sujuvalle matkanteolle. En todellakaan tiedä mikä nyt pyöränkumin hajotti. Lempeän pehmeät lasinsirut, mukavan muhkeat hiekoitussorat, lupsakkaat orapihlajanoksat, nastat apulaiset toimistoista taikka rakennuksilta... Vaihtoehtojahan on. Varma lätyskä on hajonnut takakumi, kauppaan jäävät uudet farkkuni sekä galaksinen kyrsiintyminen. Huumoria saa etsiä toisesta osoitteesta. Minä hikoilen rikkivetyä. Vatun kuttu!

Olen todellakin altistunut arjen rikkivedylle. Todettuani, että ilma pakenee renkaasta koin pahoinvointia -joko taas! Huimausta -ei taas rengasrikko! Hengitysvaikeuksia -kenen kutaleen syy! Yleisoireina takavanteen ympärillä tanssiessa koin yskää -kumpusi epäuskosta. Kurkkukipua -kukas tämän taas maksaa. Minäminäminä. Päänsärkyä -helisi muuallakin kuin lokasuojissa. Tärinää -kututti niin ettei tahtonut kengissään pysyä. Silmävaivojakin ilmaantui -vatutti ettei eteensä nähnyt! Haista Murphy tästä!

Vaihdetaan aihetta, tuoksutaan edes hyvälle (ei kananmunalle). Hatun alla mennään. Piilotin todellisen harmauden eli juurikasvuni, nostin esille kulmakarvani (muutkin näkevät mitä nostelen) ja sirkuttelin sosiaalisena lounaalla. Olen tehnyt muutakin kuin tuojattunut tyhjyyteen, tuohon renkaan lituskaan. Olikin virkistävää vaihtaa kuulumisia, ajatuksia, analyysejä, tapahtuneita ja tekemisiä ystäväni kanssa. Sai omaan arkeen perspektiiviä, näkemyksileen kaikupohjaa ja murinoille kompin. Lounaskin maistui!

Lähden nyt keräämään voimia ensi viikkoa varten. Se tulee olemaan manalanhuuruinen periodi. Ähhh. Soljuvampaa viikkoa teille!

*
Vinkkaus:
Elämäkertaelokuva ranskalaisesta säveltäjästä-runoilijasta-taiteilijasta Serge Gainsbourgista on hallittu taidepala. Leffa ei uppoa kaikkien makuhermoon, mutta musiikin ystävät, elämäkertoja kahlaavat ja visualistit löytävät varmasti elokuvasta monipolvisen ja ytimeltään aidon ranskalaisen katselunautinnon. Eric Elmosnino tekee näyttävän roolin monilahjakkaana naistenmiehenä, provokaattorina sekä herkkänä ihmisenä. Gainsbourg-tarina legendasta on ajanarvoinen elokuva.

2 kommenttia: