sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Runosuonikohju säteilee

Huomenta!
Valtakunnassa kaikki hyvin? Valtakunnassa kaikki hyvin.

Kiirekiirekiire. Nelistin pää kolmantena jalkana päivästä toiseen. Tukka kuivui ja takki tyhjeni. Siinä viikon luvut ja summaus. Vanhempanikin vierailijat (omalla aluksellaan :)). He eivät istu normiviikkolaskelmiin. Havaittu ionisoitu savolaislaskeuma opiskelijakylässä.

Mittarilla tai geigerilla piipaten, tämäkin on varsinainen läpijuostu juttu. Asiailmaisin kertoi pitoisuuden jäävän asteikon toiseen päähän. Lammas on syytä säteilyttää. Polla ei valaise, joten hirnun hämärissä polleana. Juupajuu ja tämän te saatte nyt lukea. Otan jo kierroksia uuteen viikkoon, jolloin ravaaminen jatkuu. Laukkaan yliopiston, virastojen, roikkuvien asioiden sekä hoidettavien hommien että harrastuksen väliä. Ihaaa! Kaviomainen vaihe elämässä.

Polkupyörässä on uusi takakumi. 'Convivium! -Juhlaa!' Syynä ilmattomuuteen oli orapihlaja (syyllinen!!). Kantaaottava piikki kumissani. Nyt kun ilmastonmuutos on toteutunut menomankelini renkaistossa, minun passaa polkea muuallekin kuin paikoillaan. Huomautus itselleni... Liikennevaloissa savuten haastan kiihdytysajojen tähdet! Reaktionopeuteni on räjähtävää.

Ai niin, minulla on se prekiire. Epätyypillinen sana blogissani. Kii-re. Tavanomaisestihan rapsuttelen sammalta kyljistäni taikka raportoin sen verkkaisista kasvuvaiheista teille. Nyt on kuitenkin kiirekiirekiire. Suorastaan hoppu, joten se on tämän turinan loppu. Eino Leino -vapise(e)! Runosuonikohju.

Hengästyttävän huimaa viikkoa jokaiselle! Ja rauhallisia hetkiä niitä kaipaaville! Koettakaa nyt kestää. Minua.

*
Vinkkaus:
Kiireisen viikon elokuvaksi mahtui pehmeä road movie Kohti uutta. Sam Mendesin ohjaama leffa kertoo pitkään seurustelleesta parista, joka esikoistaan odottaessa lähtee etsimään täydellistä kotipaikkaa juuri heille. Amerikkaa ja tuttaviaan sekä sukulaisiaan kiertäessään pariskunta (aidon ihanat John Krasinski ja Maya Rudolf) törmää moniin tapoihin olla vanhempia. Perheiden ja -elämän monenkirjavuus, ihmisyys sekä arvomaailmat puhuttelevat katsojaakin. Tarinan pariskunta on sympaattinen, heistä ei voi olla pitämättä. Juoni on sujuvan sydämellinen, näyttelijät lahjakkaita ja musiikki sointuvaa. Lämpimin jälkiajatuksin suosittelen kaikille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti