Äkkiväärä vokalisti

Tervehdin teitä!
Keli on vetinen, aiheenikin liplattelee.

Kirjoitus on sarjaa "Minä ja sukkelat sukulaiseni". Tämä on tositarina siitä, kuinka myyjä nauraa pidon polvistaan. Aloittakaamme Savosta.

Vuosia sitten olin yhdessä Siskoni kanssa metsästämässä Kummilapselleni toivottua joululahjaa. Huippusalainen tehtävä. Ohjeet cd-levylahjaan oli antanut Tätini (Äidin sisko). Ne ohjeet taas eteenpäin toimitti Äitini. Tässä taustakuvio.

Levyosastoja pitkään, perusteellisesti sekä turhautuneina kaiveltuamme luovuimme jahdista ja pyysimme myyjän apuun. Vähän kuin vainukoiraksi. Etsi myyjä, etsi! Meidän piti löytää tuntemattoman Jonny et wine'n yhtyeen levy. Vaan ei löydy, ei sitten millään, ei mistään kaupasta. Noh, eihän levyä löytynytkään, koska kaivattu artisti oli Shania Twain!!! Ja nyt se myyjä valui tiskin taakse nauraen vetelänä. Minua ei naurata vieläkään. Hymyilyttää jo kuitenkin.

'In vino veritas -Viinissä totuus'. Tottahan toki. Niin totisesti kuin taustallani soittaa bändi nimeltä Jonny et wine! Totuus on tuolla jossain, muttei kuitenkaan käyneissä marjamehuissa. Eikä aina sukulaisten kuullunymmärryksessäkään.

Säistä viis. Värikästä päivää! Välttäkää te kuulokaktuksia!

*
Vinkkaus:
Heille, jotka lukevat dekkareita vinkkaan Michael Gruber'in kirjaa Luiden laakso. Se on perinteinen salapoliisikertomus siirtolaismausteilla. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin Floridaan, mutta kirjan sisäkkäinen (ja ehkä se olennaisempi) kertomus kiertää Afrikkaan saakka. Kirjoittaja on tuonut mukavan eksoottisen sävyn tarinaan meille kaukaisenoloisilla woodoo -kuvioilla, katolilaisuudella ja ruokien makuyhdistelmillä. Tämä kirja ei ole jokaiseen makuun, mutta värikkäitä dekkareita harrastaville/ etsiville se käy lukupalaksi.