keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Naparetkellä

Heissan!
Sää on harmaa, minä en. On siis syytä juhlaan!

Tämä kirjoitus on suoraan minun omasta navasta. Epäitsekkäät paetkaa, vielä ehditte!

Pyörin tuossa gradua vältellen kaiken maailman käsityösivustoilla. Kyllä kannatti! Löysin aivan upean, näkö sumeni, kierrätyslaukun. Se oli tehty superhyperultimate suosikki duoni (the one and the only) levynkannesta. Autuas sinä tekijä ideoinesi -kumarran sinua! Se duo on tietenkin Simon& Garfunkel. Onko niitä muita edes olemassakaan? Eieiei -ei ainakaan minun äänimaailmassa. Nyt sitten levystä laukuksi... Se massikka olisi täydellisen istuva kirjastokassiksi. Olen liekeissä! Se taas tällä sadesäällä on jonkinmoinen pyrotekninen ihme. Maailmani kallistui ja minä kierin kohti ostoskoria.

By the way... Paul Simon (nauuuuuu -lammaskin taipuu naukumaan), jos olet opetellut suomea ja luet tämän, niin soita minulle. Minä vastaan. Numeroni on 555-savolainen sheep. "Hello darkness my old friend I've come to talk with you again..." Olen liian valoisa turistakseni tummia, joten jutellaan vaan puhtaan valkoisia joutavuuksia :) Jos taas Art Garfunkel voisi kuitenkin jättää soittamatta. Sieltä viimeisen rajan takaa yhteys on madonreikäinen, linkkimastoja harvakseltaan ja puhelut hinnoiteltu vastaanottajan maksettaviksi. Liian henkevää jutun juureksi.

Tömähdin seilatessani täällä maailmanverkossa myös suosikki sarjakuvaani: Tenavat!! Voisin käytää koko päivän vain tuijotellen heitä töllöstä. Eikä aika olisi mennyt hukkaan, ei ollenkaan. Ehdottomat suosikkini kautta aikain! Tenavien pippurinen huumori puree, ajatusmaailma istuu ja tekijän piirrosjälki hivelee silmää. Ei voi kuin fanittaa. Viisautta naiveissa raameissa.

Jotta tämä kirjoitus nyt todellakin myös pyörisi, niin kieputaan kunnolla aiheesta toiseen. Pitäkää navoistanne kiinni. Olemme Teinin kanssa haaveilleet kauan koirasta. Sen hankkiminen ei ole ajankohtaista vielä, mutta joskus. Haluamme corgin. Vaihtoehtoja ei ole, koska syyt ovat itsekkäät. Koiralla olisi Teinin naama ja minun jalat. Olisi oikeasti pidennyttävää, jos jollakin perhepiiristäni olisi minuakin lyhyemmät koivet (noh, Simonin Paulilla tietty, jos hän vain liittyisi laumaan). Ensisijainen lemmikki todellisuudessa nyt kuitenkin olisi se corgi. Siiiistimpi.

Minä jään vielä toviksi tuijottelemaan napani uumenia. Haen taskulampun, jotta näkisin pohjalle saakka. Teille muille toivotan ihmeellisiä retkiä omaan arkeenne!

*
Vinkkaus:
Koska teksti pyörii napani piirissä, niin jatketaan samalla kartalla. Yksi lempinäyttelijöistäni on John Cusack. Yksinkertaisesti aidosti lahjakas. Hän on pääosassa elokuvassa High Fidelity (perustuu Nick Hornby'n romaaniin Uskollinen äänentoisto). Elokuva on parempi romanttinen komedia miehestä, jonka elämä pyörii vain levylautasella. Kannattaa katsoa, sillä tarina on kuin paraskin iskelmä. Pitää sisällään kurjuutta, tylsyyttä, rakkautta ja huumoria. Musikaalisille sekä rytmirajoitteisille. Tässä leffassa tarina tanssii.

1 kommentti:

  1. Nykyajan läppärilaukkujen vallatessa laukkuhyllyt, älppärilaukku kuulostaa houkuttelevan hyvälle! Ideanakin varmasti toteuttamiskelpoinen. Pitäisiköhän kokeilla?

    VastaaPoista