sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Nuotilleen näin

Iltapäevee koko luomakunta!
Olittepa keskiössä taikka laitamilla. Olennaista on, että olette olemassa.

Nyt voisi jo pikkuisen napista, nurkissa rapista ja supista. Ei vaan, minä päätän nyt tältä istumalta aloittaa uuden uran. Liityn epämusikaalisten jousisoittajien suureen kuoroon. Tosin savolaisilla instrumenteilla -luonnollisesti.

Minä soitan ensijousta, sitten toista jousta ja vielä kolmattakin joustamatonta jousta. Nuotilleen! Tiedättehän te jo entuudesta, että kykenen soittamaan jopa lampaan viulua. Nyt minä virittelen sohvan jousia. Ihan konkreettisesti. Ne luovat uskomattoman metallisia sinfoniankaaria osuessaan lattiaan. Instrumentaalimusiikin helmiä. Poimin parhaat soinnut päältä, kallistan soffaa, viritän karkurijouset paikoilleen ja aloitan musisoinnin. Voin vakuuttaa, että istun soinnilleen oikein sohvassamme. Puolinuotit eivät ole sallittuja, tahti on ahterista. Soffamme tila on akuutti, joskaan ei vielä kriittinen. Hianoo! Käytännössä ryhmäistuin saa siis jatkaa joutsenlauluaan näillä omilla jousillaan. Lammas versus soffa: 3-0. Eläköön arjen sitkeys ja periksiantamattomuus (minun, ei soffan)!

Kun tämä nykyinen pahvirunkokapine yltää finaalisointuunsa, niin unelmissa olisi istuttaa olohuoneeseemme ylväs chesterfield-sohva. Uuuuuuuuu. Se olisi istuimien Tom Selleck :) Kuten arjessa yleensäkään, ei toivesohvan värillä taikka materiaalilla ole väliä. Haaveet on napillisia. Ja ne ulottuvat 'ad astra -tähtiin' saakka, ylemmäksikin. Tähän haavekuvaan on hyvä istahtaa toiseksikin toviksi.

Ihana iltäpäivän hämäryys on laskeutunut ikkunan taakse. Tyyneyttä lasin molemmin puolin ja lempeitä sävyjä. Samaa seesteistä sunnuntaita toivottelen teillekin, missä sitten istuttekin.

*
Vinkkaus:
Unelmoinnista on kyse myös Nick Hornby'n romaanissa Juliet riisuttuna. Tarina laulaa lapsettomasta pariskunnasta, miehen pakkomielteestä kadonneeseen idoliinsa sekä arkisista valinnoista. Musiikin monitulkintaisessa maastossa on mukana muutamia käänteentekeviä yllätyksiäkin. Aikuisuus on toisille vaikeampaa kuin taas toisille. Kirjailija hallitsee kenttänsä. Se teki tästä kirjasta svengaavan vinkkauksen kaikille kevyemmän, mutta jammaavasti kirjoitetun tarinan kavereille.

4 kommenttia:

  1. Kerro kun pinna palaa ja jouset oikenee lopullisesti, pidetään pieni hiljainen hetki sille sitten.
    Rullajalkainen nahkaluomus saisi tulla tännekin, mutta Matin läsnäolo kukkarossa estää unelman toteutumisen, ainakin toistaiseksi.

    Tom Selleck on iätön ja kaikkien viiksivallujen kruunaamaton kuningas!

    VastaaPoista
  2. Täältä sais soffan. Ilmaseks, olen jo konkassa joten...

    Kirja: yyber bra!

    VastaaPoista
  3. Oivallinen Oivi: Sydämelliset kiitokset- tarkoitan sitä-sohvatarjouksesta!!! Olen ihan liikuttunut anteliaisuutesi ja vilpittömyytesi suuruudesta!!! Annan (minun täytyy olla masokistinen ;))kuitenkin vielä yhden mahdollisuuden meidän soffalle. Jos jatkossa tuijotamme töllöä lattianrajasta, niin syytämme itseämme. Ja muistelemme haikeudella tarjoustasi.

    VastaaPoista
  4. <3

    Voi sinnuu! Toiv ei latteeta, lattea kylläkin, tarvi sitten - persus rupiaa natiseen ja se vasta esteristä onkin ;)

    Koittakaapa pysyä viritettyinä hissukseen jookos!

    VastaaPoista