Lähti lapasesta

Sunnuntaita!
Olen tänään hieman hapan. Eiliset tapahtumat karvastelevat muistissani. Sitruuna huulessa mennään.

Tänään on ikävä muistopäivä. Muistan kuin eilisen, kun tornikaksoset pommitettiin. Maailmaan ei mahtunut kuin tämä uutinen. Se oli aika pysäyttävä hetki. Koko pallolle mahtui vain yksi uutisoinnin aihe. Maailmanloppua ei tullut, mutta Amerikka sai omatulkintaisen oikeutuksensa sotaansa. Toisella mantereella, toisessa kulttuurissa, toisten maa-alueilla -taas. Nyt siitä on jo kymmenen vuotta.

'Pila lippis inimicum et ludere crudis -Tihrusilmäisille ja heikkovatsaisille pallolla pelaaminen on haitallista'. Sairauteen vetoaminen on sallittu keino olla pelaamatta, välittämättä pelistä tai sitten vain kipeyden sanelema tosiasia. Jokainen valitsee itsellensä istuvan pelikentän ja strategian. Joku pelailee poliittisia pelejä, joku toinen taas taloudellisia, kolmas henkilökemiallisia ja kentällinen jahtaa menestyspalloa. Ihan miten vain. Tyyliin ja taktiikkaan katsomatta, meillä sekä maailmalla.

Jostain pelistä kaiketi on kyse myös Karkku Moiviston kohuerokuvioissakin. Uskomattomia käänteitä uskovaisten leirissä. Itse en ole ottanut niistä selkoa, vaan minulle on kerrottu. Minä nyt sitten jatkan kuuloketjua omalla lenkilläni. Kaupunkilegenda tietäisi, että Moivisto olisi löytänyt käsistään parantavia voimia. Mies on uusi ihmisviagra! Nyt minäkin ymmärrän minkä vuoksi ukkeli seivästettiin oman lahkonsa johtopylväältä. Johtajan ei ole soveliasta kosketella toisten miesten lahjepalloja edes parantamistarkoituksissa. Lahkovaimojen panosta asiassa en tiedä. Rukous koskettaa ja Karkku myös! Kaipa se on jo Pälvikin suuttunut, uhannut Karkkua ikuisella velttoudella piikiven katkuissa ja omalla puolueohjelmallaan. Karua. Poliittinen linjauskin kärsii, kun hihhulipomo tervehdyttävästi kourii uskonveljiä. Aivan pyyteettömän vilpittömin mielin -ja kielin. Ihan vain suurta humaaniutta tuntien. Pelkkää uskontodellisuuttaan eläen, lähimmäisenrakkaudessa kierien, omilla lahjoilla palvellen ja profeetallisia kuvia nähden. Juupa juu. Onneksi he ovat oma ryhmittymänsä! Taivaalle kiitos!!

Minä kirjoitan tätä vailla todistajahavaintoja tai muita oikeudellisia dokumentteja. Minut on siis hyvin helppo kivittää Moivisto näkemyksistäni. Siitä vain! Minä kuitenkin uskon Karkun mahtavaan toiseen tulemiseen. Mies on sen verran lahjakas pelaaja, että hän osaa kääntää kaikki mutkat omaan pussiinsa. Hän saa anteeksikin. Tämä kohu on vain alkulaukaus hänen uudelle julistukselleen. Ei enää kaapeista tai komeroista, vaan turuilta ja toreilta. Laittakaa korvan taakse ennustukseni, mutta olen varma, että ukkeli vielä julistautuu profeetaksi omalla maallaan. Hän nostaa housut, sulkee vetoketjut ja avaa Kirjansa. Hänestä kuulemme vielä. Olen seuraamatta ja kommentoimatta. Lupaan.

Rauhallista päivää koko maailmalle!

*
Vinkkaus:
Sain vihdoinkin kirjastosta pitkään jonottamani opuksen. Jason Thompson'in Kirjan uusi elämä on huumaavan ihana kirja kaikille kirjojen ystäville. Vanhat, rähjääntyneet lukupalat voi kierrättää toisenlaisiin kansiin, kehyksiin ja muotoihin. Luovuus kukkii paperilla ja paperista. Taidemuodosta toiseen. Liimaa, näppäryyttä ja mielikuvitusta käyttäen voi jokainen loihtia vanhalle kirjalle uuden elämän. Tämän kirjan laitan toivelistalleni! Suosittelen suurella innolla& lämmöllä!