lauantai 10. syyskuuta 2011

Turhaa hälyä

Tervehdys!
Mitäpä sitä lyhyttä virttä venyttämään, joten mennään suoraan asiaan. Asiani koostuu paljosta melusta tyhjästä.

Hälyytin tänään kahdessa eri kaupassa. Noh, en minä eikä hupenevat aivopoimutkaan, vaan antikvaarinen kirjaostokseni. Noloa! Ihan yleisepäilijöille tiedoksi: Minä en varasta! Ei kuulu tapoihin. Ei edes pienet näpistelyt, nipistelyt tai salaiset taskuostelutkaan. Minun ostokseni ovat aina laillisia, rahallisia sekä rehellisiä. Kestävät verottajien ja varashälyttimien läpivalaisut. Nyt sitten piippasin ympäri kaupunkia. Argggh. Huumori kuivui ja ilmeet myös.

Onneksi kaupoissa oltiin asiallisen ymmärtäväisiä turhalle varashälyytykselle. Toisaalta miksipä ei olisi oltu, koska minä en todellakaan vienyt mitään. Sen henkilökuntakin tajusi, kun kirjat vain vinkuivat. Ostokuittikin vilkutti syytöntä. Oli niin sanoinkuvaamattoman masentavaa joutua edes epäilyksi varastamisesta. Se epäilyn ja todellisen teon jyrkkärajaisuus siitä tekeekin niin ällistyttävän lamaavan tapauksen. Nyt olen ihan litteän lytätty lammas. Olen olen, vaikka siihen ei olekaan mitään syytä. Nöyryyttävä kokemus!

Ymmärrän tänään karvan verran heitä, joita syytetään aiheetta jostakin rikoksesta. Hermopaine on oltava melkoinen. Oli vain niin alentavaa joutua koko kauppakansan edessä todistamaan syyttömyytensä. Olen syytön ja hälyämättä näin. Opinpahan käyttämään entistä hanakammin kauppojen säilytyslokerikkoja. Myöhästyneen laiha lohtu... Tämä opetus ei soita kelloa otsalohkossa tai oppimiskeskuksessa. Ottaa vaan kupoliin.

Ihme oli, etten kertaakaan noissa piipittävissä tilanteissa miettinyt näkeekö joku puolituttu, kylänmies taikka hyvänpäivänhattu minut. Opin sittenkin jotakin (ehheh). Luulen, että vartija kyljessä tilkitsi ajatusvirtani niin seisauttavasti, ettei tuollaiset imagolliset purot edes päässeet tihkumaan. Nyt myöhemmin olen kyllä ehtinyt sovitella useamman mallista aasipukua, nolousviittaa ja häpeäsäkkiä ylleni. Oma moka, oma loka. 'Perfer et obdura -Kärsi ja kestä'. Kestetään sisukkaasti ja kärsitään noloina. Kismittää niin, että kirskutan kiilteen hampaistani.

Tiedän määkiväni tyhjästä maailmankaikkeuden ongelmien keskellä, mutta... Minun maailmaani tämä tapaus nyt vavisutti. Ei voi vaan mitään. Olen perusteellisen rehellinen, lammasmainen, ylipainoinen ja savolainenkin. Vaan varas en ole, enkä varastamaan rupea. Hälyyttämätön fakta.

3 kommenttia:

  1. Tottakai tuo ottaa kupoliin! Perhana. Otan osaa, jos näin voi sanoa. (VOI!)

    Mulle kävi näin. Pörräsin ympäri kauppaa, ei ollut niinkään mikään hakusessa joten eri osastoilla ja niitä näitä mukaan (SINNE OSTOSKORIIN, KAUPAN SELLAISEEN) ja kassalle maksulle ja kiitti moi!
    Kassalta astuessani kohti etuovea joku nappaa olkapäästä kiinni ja sanoo "Mentäisiinkö käymään tuolla takahuoneessa katsomassa mitäs sinne leidin kassiin meni?" MITÄH?!
    Vartijan viekussa sitten koko helvetin kauppa läpi kuppaseen kuulusteluhuoneeseen jossa huomasin oikeen kameran ja lukkoja ja kaikkea kamalaa.
    Koko kassin kävi läpi, kävi takin, kävi lakin. Kysyin että miks helvetissä? Vastaus "sä näytit kameroissa niin epäilyttävältä"

    Niin, ei mitään tietenkään löytynyt, johan minä sen tiesin. Toivotti hyvää päivänjatkoa, minä onnea uuden uran etsimiselle.

    VastaaPoista
  2. Voi taivas sentään!!! Olipahan "asiansa" osaava vartija. Minä olisin kyllä itkenyt, jos olisin joutunut johonkin kaupan omaan Stasi -selliin kuullusteltavaksi. Mitä se vartija kuvitteli sieltä hatusta löytävänsä?! Kanin vai pakastebroilerin? Sinä olit kuitenkin tarinan voittaja!!

    VastaaPoista
  3. No huh huh, epäilyttävää toimintaa tosiaan!
    Hälyyttävän häpeällistä, toden totta.

    VastaaPoista