perjantai 14. lokakuuta 2011

Odottamaton tarjous

Viikonlopun alkua!
Edetään uuniperunasta eteenpäin. Juu-u, uunissa muhii todellista retroevästä eli jättipottuja foliossa. Teemme näitä nostalgisia maaomenoita toista kertaa ruokailun historiassamme. Kyllä juu-juu-juureksessa löytyy.

'Vectigalia nervi sunt rei publicae -Verotulot ovat valtion käyttövoima'. Halusimmepa tai emme, niin kyllä se valtio vaan pyörii verotuloilla. Jokainen saa maksaa osansa. Toisaalta saa myös sadosta osansa muodossa taikka muodostelmassa. Minulle tarjottiin mahdollisuutta voimauttaa Suomen valtionmoottoria eli töitä. Otin yllätysjobin vastaan. Opetan tässä tulevina viikkoina tulevaisuuden terveysammattilaisia. Töiden taustoitusta on hirveästi, opetusohjelma on yllättävän laaja ja aikaa jälleen kerran kituliaasti. Kivuliaasti. Työsaran syvyys paljastettiin varovaisesti ja himmeällä lampulla. Vaan turha itkeä etukäteen, täytyy ajatella CV:tä. Se kaipaakin hieman hohdokasta nostetta.

Ja opiskelijaelämämme lisärahoitusta :) Onneksi kyse ei kuitenkaan ole hätäavusta. Palkka on kohtuullinen, joten hieman toiveikas vanha haave nostaa takaraivossa päätään. Jokohan nyt olisi aika wannebe cherterfield -soffan asettua nurkkiimme. Se on sitten laskettuaika, jos penni venyy sohvaan saakka. Jehnaa! Rullaisikohan se Amerikan Viiksi-Vallu toiveistuimen kotikoloomme?! En nyt kuitenkaan vielä lipaise nahkasoffaa. Hetki täytyy laskea tarkkaan. Vaan haaveet ovat eläviä!

Hieman päässä humisee, pyörryttää sekä huippaa tämä yllättävä vastuu. Olotilaa täytyy tasapainottaa makeilla eväillä ja sukulaisilla. Elämä on saatettava arkiradalleen. Pyörimään tuttuja kehiään. Tasainen arki on luksusta.

Pontevaa päivänjatkoa jokaiselle! Pakko se on todeta, että mahdollisuudet kurkkivat nurkan, kulman ja vastauksen päässä. Rohkeninpas tarttua!

*
Vinkkaus:
Saksalaisen Juli Zeh'n palkittu esikoisteos Kotkia ja enkeleitä on musta rakkaustarina. Juristi Maxin tyttöystävä tekee itsemurhan. Tässä on tarinan kirjaimellinen alkulaukaus. Kirjasta ei puutu vauhtia, vaaroja tai poliittisia kiemuroita. Kertoja vie tarinaa lain molemmilla puolilla. Teksti on vähäeleistä, hahmot toisinaan epämiellyttäviä ja tunnelma koleahko. Trillereiden suosijat ja kyynikot voivat tehdä kirjallisen löydön.

2 kommenttia:

  1. Jiihaa, työ se on joka kannattaa - ja veronmaksu! Totta se on, kyllä minäkin menen mielelläni 11e per käynti käymään kunnallisella kuin jätän menemättä rahanpuutteen vuoksi. Toista se on Ameriikassa, siellä suuressa maailmassa.
    Pidän kovasti myös ajatuksesta uudesta sohvasta, voin jo sieluni silmin kuvitella millainen sellainen olisi istua, voi pojat!

    VastaaPoista
  2. Uusi uljas soffaaaa... Wanha pitää kyllä sinnikkäästi vielä jousensa. Pahkura!

    VastaaPoista