Arkista aamua!
Tänään taas mennään tukka putkella. Tarkoituksenani on fillaroida saderintaman edellä. Uhmakasta. Menohan on ihan vallatonta, koska kroppa on kuin ponilla: lyhyet jalat ja maha lähellä maata. Vaan virtaa piisaa!
Viime viikolla Teini ilmoitti, että pääni kellertää. Ihan sopuisasti, mutta kriittisen lopullisesti. Noh, minä lähdin sitten heti paputalkoisiin yrittäen vetää mahdollisimman monta palkokasvia sieraimeen. Tyhjää nuuhkin.
Luulin tietenkin, että Teini on alkanut kuittailemaan taikka vihjailemaan persoonallisuusmuutoksista (vanhuksethan toisinaan happanevat ;)). Luulonjyvä ei ole tiedonitu, tai jotakin muuta kasvivoimaista. Ravistelin päätäni. Kuulostelin korvat höröllä kuuluuko kallosta loisketta. Niistin. Kallistelin kuuppaani ja odottelin virtaisiko korvasta keltaista nestettä. Eieiei! Sain vain niskani kipeäksi.
Kävi ilmi, että Teini puhui hiuksistani. Niissä on kuulema epäpukeva kellertävä sävy, joka olisi syytä karkoittaa. Nopeasti, mieluummin heti! Joten eilen sitten kirkastin ajatusteni, huumorini ja käsityskykyni lisäksi myös hiusten väriä. Kieltämättä tarpeellista. Muovipussi päässä huudahdin: 'Fiat lux! -Tulkoon valkeus!' Ja tukanjuuri vaaleni istuvammaksi. Teini sen tiesi!
Joskus on hyvä ottaa asiat ihan konkreettisesti. Siis pilkulleen, sananmukaisesti sekä näppituntumalla. Yksinkertaiset polut ovat toisinaan niitä oikeita polkuja. Olen vain vaaleanruskea, joten tiedän tämän ;)
Kirkastettua viikon alkua teillekin!
Toiset Teinit ovat välkympiä kuin toiset eli kannattaa/kannatti kuulla nuorten ääntä!
VastaaPoista