Se on menoa nyt!

Keskeltä kiireistä päivää!
Sataa räntää. Ensimmäisen kerran täällä päin ja tänä syksynä. Onneksi ei ole pakko lähteä ulos tai mihinkään. Tämä on taas niitä arjen pieniä suuria onnenhetkiä. Saa olla sisällä. Syksy on ihanaa, kelit tulevat vuodenaikapaketin päälle.

Minä vilkutan teille, koska vaikenen reiluksi viikoksi. Häviän bittiavaruudesta akateemiseen arkeen. Vaihdan paikkakuntaa, koska opetuspestini korkeakoulussa alkaa. Huhhh! Olemattomista materiaaleista täytyisi rakentaa täyttävä keitos. Sokeakin kokki valittaa. Toivon, että saan aikaan muutakin kuin pohjaan painuneen valaan, kuivuneen sopan tai syömäkelvottoman survoksen. Toisaalta, tästä voi tulla hyvä komposti. Kerron sitten kuinka kävi. Lototkaa puolestani!

Hommia on yli omien tarpeiden. Stressiä viljellään, huumorikin hävisi. Kiire lisää kierroksia ja tekniikka takkuilee. Työteliästä. Pitää pakata karavaani lähtökuntoon, sillä huomenna se tyrkätään liikkeelle. Sitten ei auta kuin pitää huivista kiinni ja korkeintaan kiljua tiukimmissa kaarteissa. Elämäänsä saa jännitettä niiiin monin eri keinoin. Tähän ei nyt mielikuvituksenikaan yltänyt.

Huimia arkiretkiä jokaiselle, pienille ja suloisille!

*
Vinkkaus:
Ehdimme Teinin kanssa tarjousnäytökseen. Onnistui! Elokuva Piiat perustuu saman nimiseen menestysromaaniin. Tarina sijoittuu Yhdysvaltoihin kuohuvalle 1960-luvulle, poliittisten murrosvuosien alkuvaiheisiin. Elokuvassa valkoihoinen Skeeter palaa opiskelujensa päätyttyä kotiinsa ja havahtuu sosiaalisiin epäkohtiin ympärillään. Päähenkilö aloittaa salaisen kirjaprojektin kahden mustaihoisen talouspiian avustuksella. Kirjan on tarkoitus paljastaa piikojen arkea ja totuus heidän työnantajistaan. Elokuva on hyväntahtoinen kertomus ennakkoluuloista, rohkeudesta, huumorista ja uuden aikakauden murroksesta. Suosittelen pehmeän lempeiden leffojen ystäville, maissikakkujen kavereille ja murteista pitäville.