Ihan tavallisia tarinoita

Tervehdystä kaikille!
Olen ollut viime viikon perin touhukas. Kas! Nyt olen kuitenkin tässä. Hetkessä kiinni ja paikan päällä.

Olen täällä, koska syväksi pettymyksekseni sunnuntaiset sisustusohjelmat ovat kitistyneet korpuiksi. Suosikkisarjani ovat haudattu jonnekin ottomaaniin, piharakennukseen, kukkapuskaan tai formaattipilkkuun. Onhan se juurevaa heille, joilla on nurmikkoa katsella puutarhaohjelmia. Meillä on laatoitettu takapiha... Olo on kuin etanalla aavikolla, vauhtiraidat jää sutimatta. Minulle on vapautunut aikaa.

Aihepiiristä toiseen. Tarjoilen väliaikatietoja arjestani. Pöllyyttelin graduni päältä tomua, rullailin aihettani parilla teorialla ja suomensin lähdeteosta. Norjasta, vaan ei niin norjasti. Otin kannan, että norja on vain huonoa ruotsia ja asenteella mennään. Ei nyt huiman pitkälle menty. Ihmeekseni se kuuluisan puiseva "päin mänty" jäi koskettamatta. Notkeaa, sillä en edes hipaissut. Jatkanpa suomentamista suosiolla. Norjasta tulee muutakin kuin turskaa. Kliseitä tursuilee tekstiin. Tirskun ohimennen.

Eilen illalla innostuin, inspiroiduin ja oivalsin. Tuulesta temmaten halusin kirjoa vanhat sormikkaat uuteen loistoon. Toinen hanska kukkii jo slaavilaisittain. Tänään on toisen aika nuppustella. En ole vuosiin kirjonut mittään. Sen taas huomasi alkujähmeytenä, mutta sitten wanhat tawat ottivat käsineestä näppiotteen. Sormella osoittamatta olen tyytyväinen luovuuspiikkiini. Burgundinpunaiset (en voi väittää sävyä viiniseksi, koska sieltähän ei totuutta ammenneta ;)) sormikkaat lämmittävät myös värisilmää. Se onkin uusi tapa käyttää hansikkaita...

Teinikin on tietoviisastellut käyntiin elämänsä ensimmäisen koeviikon lukiossa. Historiallista. Juhlimme sitä lounastamalla kirjastolla. Saattelin näin jo seuraavankin sukupolven hurmaavan fenkolin makumaailmaan. Maistui, maistuu ja tulee maistumaan kuulema toistekin. Keittolautaselta kokemusmaailmaan. 'Non in solo pane vivit homo -Ihminen ei elä pelkästään leivästä'. Tämä on raamatullinen fakta. Pitäähän toisinaan syödä keittoakin.

Niitä näitä, ei sillin päitä. Sohvakin on pitänyt ruotunsa! Istujat natisevat, narisevat ja rutisevat äänekkäämmin kuin runko taikka jouset. Savolaista arkiklassista. Ilo olla kuulolla.

Lokoisaa lokakuista sunnuntaita!

*
Vinkkaus:
Käsitöistä innostuneena vinkkaan kaikille harrastajille tai kokeilunhaluisille Madeline Weston'in villavaa kirjaa Upeat kirjoneulesukat. Toinen toistaan värikkäämpiä sukkia kotiin, toimistoon taikka toisten koipiin. Klassiset kirjoneulemallit haastavat neulojan, mutta tuloksetkin ovat historiallisia. Ilahduttaa tekijää ja käyttäjää. Kirja on suomenkielinen, siinä on selkeät ohjeet sekä sivukaupalla unelmoitavia sukkia. Taidokkaille, ennakkoluulottomille ja vilukissoille.